Liikunnan ilo kuuluu kaikille

24.3.2020

Saila Luumi pelaa Uudenmaan Lihastautiyhdistyksen sähköpyörätuolisalibandyjoukkueessa: − Liikunta ja harrastaminen ovat tärkeitä kaikille. Tässä lajissa pääsee haastamaan itseä ja saa kuulua joukkoon. Kuva: Mikko Käkelä
Saila Luumi pelaa Uudenmaan Lihastautiyhdistyksen sähköpyörätuolisalibandyjoukkueessa: − Liikunta ja harrastaminen ovat tärkeitä kaikille. Tässä lajissa pääsee haastamaan itseä ja saa kuulua joukkoon. Kuva: Mikko Käkelä

Vielä tällä hetkellä kaikkien lasten ja nuorten oikeus mielekkääseen liikkumiseen ei toteudu. Yhdenvertaisuus voi olla liikunnan seuraava suuri trendi.

Vammaisten lasten ja nuorten mahdollisuuksissa osallistua liikuntaharrastuksiin on vielä paljon parannettavaa. Tällaiseen tulokseen päätyivät Vammaisfoorumi ja Ihmisoikeuskeskus kyselyssä, joka selvitti alle 25-vuotiaiden vammaisten ihmisten kokemuksia omien oikeuksiensa toteutumisesta.

Kyselyn yksi osio keskittyi erilaisiin vapaa-ajan harrastuksiin. Muita teemoja olivat esimerkiksi koulutus ja terveydenhuolto.

 − Jopa yllättävän heikko tulos oli, että alle 16-vuotiaista vastaajis­ta
59 prosenttia koki päässeensä ha­lua­miinsa liikuntaharrastuksiin mu­­kaan huonosti tai melko huonosti, raporttityöryhmään kuulunut so­siaa­liturva-asiantuntija Katja Voltti Lihastautiliitosta kertoo.

Paremmin oli vastaajien mielestä onnistunut esimerkiksi kulttuuritapahtumiin osallistuminen. Katja Voltti uskoo, että liikunnan heikkoa tilannetta selittävät useat seikat. Vammaisen lapsen tai nuoren pääseminen liikuntaharrastukseen voi olla monimutkainen palapeli, jossa jokaisen osan on loksahdettava yhteen.

− Ensinnäkin tarjolla pitää olla sopiva ryhmä ja riittävän esteetön liikuntapaikka. Mutta lisäksi lapsi saattaa tarvita kuljetus-, avustaja- ja tulkkauspalveluja. Jos yksikin näistä puuttuu, osallistuminen ei välttämättä onnistu, Katja Voltti toteaa.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että harrastusajat ja -paikat pitäisi tietää reilusti etukäteen. Vammattomien liikkujien on huomattavasti helpompi sopeutua muuttuviin tilanteisiin.

Lisäksi vastauksissa esiin nousivat liikuntaan sopivien apuvälineiden vähyys sekä puutteet vetäjien tiedoissa ja taidoissa. Ryhmiin ei välttämättä oteta vammaisia lapsia ja nuoria lainkaan ilman omaa avustajaa.


Harrastus suojaa kasvua


Kyselyn tuloksista huolimatta Katja Voltti uskoo, että muutos parempaan on mahdollinen. Hänen mielestään jokaisen ihmisen oikeus liikkua on alettu tiedostaa entistä selkeämmin.

− Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu paljon muun muassa harrastusten hinnoista ja vähävaraisten perheiden lapsien mahdollisuudesta liikkua. Uskon, että tämä keskustelu voi seuraavaksi laajentua vammaisiin ja pitkäaikaissairaisiin lapsiin ja nuoriin.

Katja Voltin mukaan mieleinen liikuntaharrastus voi parhaimmil­laan olla vammaiselle lapselle mer­kittävä kasvua suojaava ja hyvin­vointia lisäävä tekijä. Merkitys so­siaa­lisille suhteille saattaa niin ikään olla valtava.

− Ellei omaa paikkaa ja kavereita tunnu löytyvän esimerkiksi koulumaailmasta, liikuntaharrastus voi hyvinkin tarjota niitä.

Vanhempia Katja Voltti kannustaa kiinnostumaan lapsen liikuntatoiveista ja tukemaan niitä parhaansa mukaan.

− Ja mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä tärkeämmäksi tulee mahdollisuus päästä kulkemaan harrastuksiin myös itsenäisesti ilman vanhempia. Tämä pätee kaikkiin lapsiin ja nuoriin.


Oma vertaisryhmä on tärkeä


Lihastautiliiton suurin paikallisyhdistys Uudellamaalla järjestää myös omaa liikuntatarjontaa, muun muassa sähköpyörätuolisali­ban­­dya ja -jalkapalloa.

− Lihastautia sairastavien tarpeet liikunnan soveltamisessa vaihtelevat suuresti. Osa pystyy osallistumaan niin sanotusti tavallisiin ryhmiin, ja jotkut tarvitsevat paljon tukea, Katja Voltti Lihastautiliitosta kertoo. Omat ryhmät merkitsevät hänen mukaansa osallistujille paljon muutakin kuin pelkkää urheilemista.

− Ne toimivat samalla tärkeänä vertaisryhmänä sekä lapsille että vanhemmille.



Uusia työkaluja ohjaajille


Liikuntaharrastus kiinnostaisi, mutta lähteminen mukaan jännittää. Ymmärränkö ohjeet? Osaanko tutustua muihin?

Liito-hanke auttaa harrastamisen alkuun helsinkiläisiä lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat tukea ADHD:n, autismin kirjon tai oppimisvaikeuk­sien vuoksi.

− Autamme perheitä ihan konkreettisesti sopivan seuran ja ryhmän löytämisessä. Harrastuskoordinaattorimme voi järjestää etukäteen tutustumiskäynnin ja lähteä mukaan ensimmäisille osallis­tumiskerroille tueksi ja avuksi, projektipäällikkö Julia Anttilainen Kuntoutussäätiöstä kertoo.

Hänen mukaansa kynnys lähteä liikkumaan muiden lasten ja nuorten joukkoon voi olla todella korkea. Jos alkujännityksen ja -hankaluudet onnistuu kuitenkin voittamaan, palkintona voi parhaimmillaan olla mahtavia onnistumisen kokemuksia, uusia kavereita ja pitkäaikainen harrastus.

Liito-hanke tarjoaa myös ohjaajille ja valmentajille koulutusta tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kohtaamiseen. Koulutukset ovat täyttyneet nopeasti.

− Moni urheiluseura toteuttaa ny­kyään varsinaisen lajivalmennuk­sen lisäksi muun muassa koulujen iltapäivätoimintaa, jossa mukana ovat kaikenlaiset lapset erityistarpeineen.

Esimerkiksi oppimisvaikeudet ovat erittäin yleisiä. Jokaiseen isoon harrastusryhmään osuu siis varmasti lapsia, joille keskitty­mi­nen ja ohjeiden seuraaminen on hankalaa.

Liito-hankkeen koulutuksissa valmentajat saavat vinkkejä harjoitusten suunnitteluun, erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin ja lapsen näkökulman ymmärtämiseen.

− On valmentajallekin palkitsevaa löytää uudenlaisia ratkaisuja ja saada innostettua kaikki lapset mukaan, Julia Anttilainen sanoo.

Hanke toimii Helsingissä, mutta sen julkaisemat materiaalit ovat kaikkien vapaasti hyödynnettävissä. Hankkeen toteuttavat Kuntoutussäätiö, Helsingin Autismi- ja Aspergeryhdistys ja Helsingin seudun erilaiset oppijat HERO.


Lue lisää Liito-hankkeen sivustolta

 

Teksti: Mari Vehmanen