Parkourilla yli esteiden

19.3.2020

Parkour ei ole uhkarohkeaa riskienottoa vaan
harkittua tekemistä. Kuva Mikko Pirinen  / Suomen Parkour ry
Parkour ei ole uhkarohkeaa riskienottoa vaan harkittua tekemistä. Kuva Mikko Pirinen  / Suomen Parkour ry

Mielikuva parkourista liitetään usein urheilullisiin miehiin, jotka tekevät uhkarohkeita temppuja katoilla. Laji mielletään myös extremelajiksi, jossa otetaan riskejä. Tosiasiassa parkour on kaikkea muuta kuin hurjia temppuja ja riskien ottoa. Se on soveltavaa arkiliikuntaa parhaimmillaan.

Yhteisöllisyys on parkourin yksi tärkeimmistä elementeistä. Ihmiset kokoontuvat yhdessä jameihin eli treenaamaan yhdessä. Kaupunkilähiö betonimuureineen, portaineen ja kaiteineen avautuu aivan uusin silmin, kuin suurena leikkikenttänä, kun sitä osaa katsoa parkourin näkökulmasta. Betoniviidakko suorastaan kutsuu luokseen kokeilemaan.

Parkouria voi harrastaa kaikkialla, missä on erilaisia kaiteita, muureja, kiviä, kantoja, telineitä tai portaita. Lajiin kuuluu kiipeily, hyppiminen, tasapainottelu, ylittäminen, alittaminen ja eteneminen eri tavoin esteiden yli, ali tai ympäri.

Erilaiset esteet muuttuvat parkourissa haasteiksi ja uusiksi mahdollisuuksiksi. Tämä on myös yksi lajiin vahvasti liittyvistä elementeistä ja sen filosofia: esteet niin treenatessa kuin omassa elämässä on tehty ylitettäväksi.

– Parkour on aina kiinnostanut. Se on monipuolinen ja yhteisöllinen laji. Tietyllä tavalla se on harrastus ja tietyllä tavalla yhteisö, harrastaja ja -ohjaaja Piitu Viittanen kuvailee.
Parkour on vaikuttanut myös muun muassa hänen tapaansa ajatella.

– Esimerkiksi koulujutuissa voi tulla olo, ettei osaa tai kelpaa, mutta silloin pitää ajatella, ettei ole pakko olla aina paras.


Kynnys osallistua matalalle


Parkourin elementit nousevat vahvasti esiin Suomen Parkour ry:n (SPY) Girls&Co-tapahtumassa. Su­ku­puo­lisensitiivinen tapahtuma on suunnattu tytöille, naisille ja su­ku­puo­livähemmistöille.

Viime kesänä ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma oli lajille ominaisessa urbaanissa kaupunkiympäristössä Helsingin Merihaassa, joka on parkouraajien keskuudessa tunnettu kokoontumispaikka. Merihaka valikoitui tapahtumapaikaksi, koska se on fyysisesti esteetön, mikä on tärkeää yhdistyksen tapahtumapaikkoja valittaessa.

Vaikka laji onkin yhteisöllinen, tekee jokainen sitä omalla tasollaan ja omassa tahdissaan. Se, mikä yhdelle on iso haaste, on toiselle pieni juttu – ja päinvastoin. Kaikille löytyy tekemistä tasosta riippumatta, ja toisia tuetaan.

 – Tykkään kannustaa toisia ja nähdä heidän kehityksensä. Muiden hyvistä suorituksista ei tarvitse olla kateellinen, Piitu Viittanen sanoo.

Lähtökohtaisesti parkour ei ole kilpailulaji eikä toisia vastaan kisata. Näin on myös Girls&Co-tapahtumassa. Erilaisia sukupuolisensitiivisiä parkourtapahtumia on järjestetty ympäri maailmaa, ja Suomessa ne ovat muodostuneet vuosittaiseksi tavaksi.  SPYn tavoite tapahtuman järjestämisessä on, että kynnys kokeilla parkouria ja tapahtumiin osallistuminen olisi kaikille mahdollisimman matala.


Soveltaville parkourryhmille on tilausta


Parkourin skaala on laaja. Ohjausta tarjoavat paikallistoimijat ovat soveltaneet lajia erilaisille ryhmille. Näkö- ja kuulorajoitteisille parkouria ohjannut ammattilainen Hannu Rouvinen vahvistaa, että laji on monipuolisesti sovellettavissa.

 – Jokainen saa tehdä omalla tyylillään ja ottaa oman tilansa. Laji tarjoaa sopivia haasteita kaikille. Parkour on helposti lähestyttävä laji, jossa omat rajoitteet unohtuvat hauskan tekemisen ja muiden kanssa olemisen myötä. Silloin myös sosiaalinen paine tekemisessä laskee.
Soveltavalle parkourille on kysyntää. Useat SPYn jäsenjärjestöt ovat toivoneet saavansa lisää tietoa ja taitoa toteuttaakseen uusia soveltavia parkourryhmiä.

 – Toimintaa on haluttu lisää, koska parkour on avoin ja vapaa laji. Vapaassa liikkumisessa voi toteuttaa itseään eikä kenenkään tarvitse tuntea itseään ulkopuoliseksi. Osalle laji on tuonut innon liikkumiseen. Parkouria ei voi tehdä väärin, Rouvinen valaisee.
 

Liikkumisen voima parkourista


Parkour on itsensä haastamista ja ylittämistä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Se on omien rajojen etsimistä, kehontuntemuksen ja ke­honhallinnan löytymistä ja oi­val­tamista. Niiden myötä itsetunte­mus, itseluottamus ja ongelmaratkaisutaito kehittyvät.

 – Kyse on esteiden ylittämisestä, ei niinkään tekniikoista ja niiden täydellisestä osaamisesta. Tärkeintä on oppia soveltamaan liikkeitä ja tekniikkaa eri ympäristöihin omalla tasolla, summaa lasten eri­tyisryhmää ohjannut parkourohjaaja Janne Laurila.

Girls&Co:n kaltaiset tapahtumat ja jäsenjärjestöjen järjestämät erilaiset ryhmät ovat vain alkua soveltavalle parkourille. Niin SPYllä kuin usealla paikallistoimijalla on halu jakaa vapaan liikkumisen ilo ja turva parkourin keinoin.

 – On hyvä, että monella taholla mietitään soveltavaa liikuntaa enemmän ja saadaan ideat toiminta- ja hankesuunnitelmiin, jotta se johtaisi myös tekoihin, kiteyttää yhdistyksen toiminnanjohtaja Laura Lammi.


Parkour Suomessa


Pariisin lähiöistä lähtöisin oleva parkour rantautui Suomeen 2000-luvun alussa. Television uutisjuttu sai nuoret kiinnostumaan vapaamuotoisesta lajista. Ei aikaakaan, kun kaduilla vilisi seinille hyppeleviä nuorukaisia, ja yhteiset jamit muodostuivat.
Parkourin tekeminen muuttui nopeasti järjestäytyneeksi. Harrastajat perustivat Suomen Parkour ry:n vuonna 2003, ja lajia alettiin opettaa. Lajia voi harrastaa sekä sisällä että ulkona. Toimintaa järjestää usea eri taho. Jamittelijoita saattaa kuitenkin yhä nähdä ympäri Suomea etenkin kesäisin. Helsingissä pyörivät edelleen legendaariset vakiojamit, jonne harrastajat kerääntyvät treenaamaan yhdessä.


Suomen Parkour ry, SPY

  • Vuonna 2003 perustettu parkourin virallinen kattojärjestö Suomessa
  • Yhdistys edistää parkourin turvallista toimintaa ja lisää parkourin tunnettuutta
  • Jäsenjärjestöjä on 25, henkilöjäseniä 8700
  • Suomen Parkour ry

 

Teksti: Juuli Lyyra-Eskelinen

Kirjoittaja opiskelee HUMAKissa yhteistöpedagogiksi ja oli SoveLissa työharjoittelussa.