Golfista tuli isän ja tyttären yhteinen juttu

23.2.2018


Melissa Mölsää innostaa golfissa mahdollisuus tulla aina vain paremmaksi. Kestävyys, tasapaino ja keskittymiskyky kohenevat viheriöllä kuin huomaamatta.

− Iskä, minkä mailan mä otan?

Melissa Mölsä valmistautuu lyöntiin Golf Pirkkalan kentällä. Tarvitaan vain pieni tuumaus Jyrki-isän kanssa, ja bägistä löytyy sopiva maila. Kun oikea suunta on tarkistettu yhdessä, viuhuva lyönti lennättää pallon lähelle puttausviheriötä.

− Oikein hyvä, isä kehaisee, ja kaksikko lähtee kohti pallon putoamispaikkaa.

Tällaiset yhteiset treenihetket ovat tuttuja Jyrki Mölsälle ja 15-vuotiaalle Melissalle. Golfkauden aikana isä ja tytär käyvät kentällä säännöllisesti.

− Itse olen harrastanut lajia 29 vuotta. Melissa kiinnostui hommasta vähitellen, kun otin häntä mukaan lähtiessäni golfaamaan ja annoin oman pienen mailan kokeiltavaksi. Muutama vuosi sitten Melissa innostui oikein kunnolla, Jyrki Mölsä sanoo.

Melissa kertoo ylpeänä suorittaneensa viime kesänä greencardin. Tasoitus on tällä hetkellä 54.
− Kivointa on lyöminen. Tuntuu hienolta ja alkaa hymyilyttää, kun saan tehtyä oikein hyvän lyönnin. Tykkään golfista tosi paljon, hän sanoo.

Ylöjärvellä kahdeksatta luokkaa käyvän Melissan treenimotivaatio nousi jälleen yhden pykälän kuluneena syksynä, kun hän osallistui Pajulahden urheiluopistossa pidetylle Suomen Special Olympics -joukkueen leirille. Koolla oli yhteensä noin 130 urheilijaa eri lajeista. Pajulahdessa Melissa sai myös tavata muita nuoria kehitysvammaisia golfareita ympäri maata.

− Oli hauskaa. Treenasimme leirillä kovasti, ja opin taas uusia lyöntijuttuja, Melissa kertoo.

Kilpaileminen ja Suomen edustaminen joskus tulevaisuudessa ovat hänen haaveitaan, mutta kaikkein tärkein tavoite löytyy aivan läheltä:
− Haluan tulla iskää paremmaksi, Melissa toteaa.


Opettaa sääntöihin sitoutumista


− Katse pallossa. Koukista polvista, isä opastaa seuraavalla lyöntipaikalla.

Melissa ei tarvitse golfaamiseen varsinaisia apuvälineitä, mutta apu ja tuki ovat tarpeen esimerkiksi lyöntisuuntien ja reiältä toiselle siirtymisen hahmottamisessa.
− Vaikka välillä iskän neuvot ärsyttävät, kuuntelen niitä silti lopulta, Melissa sanoo.

Jyrki Mölsä kertoo, että murrosiässä on tullut ajankohtaiseksi löytää isän ohjeiden lisäksi myös muuta valmennusta. Golfopettaja Kaisa Ruuttila on aloittanut yhteistyön Melissan kanssa, ja lyöntitekniikka onkin kehittynyt hänen vinkkiensä ansiosta.

Isän mukaan golf ja muut liikuntaharrastukset, kuten uiminen ja ratsastus, ovat selvästi kohentaneet Melissan kehonhallintaa ja kuntoa. Jo yhdeksän reiän peliin kuluu helposti tunteja raikkaassa ulkoilmassa, ja käveltyjä kilometrejä kertyy monta.

− Väitän, että meidän vanhempien on muuten aika vaikea houkutella vammaista nuorta mukaan usean kilometrin lenkille. Melissallakin on ongelmia esimerkiksi polvien toiminnassa, juoksemissa ja tasapainossa.

Ehkä kuitenkin vielä tärkeämpiä ovat golfin vaikutukset kognitiivisiin ja sosiaalisiin taitoihin. Onnistunut lyönti vaatii hyvää keskittymistä. Lyöntien suunnittelu ja kentällä eteneminen taas kehittävät hahmottamiskykyä. Tuloksien laskeminen puolestaan käy matikkaharjoittelusta.

− Lisäksi golf opettaa muiden huomioon ottamista ja yhteisiin sääntöihin sitoutumista. Kentällä pelaaja ei koskaan ole yksin, vaan hän on osa yhteisöä, Jyrki Mölsä sanoo.


Helposti sovellettavissa


Melissa Mölsä kertoo, ettei ole törmännyt golfatessaan ennakkoluuloihin vammaisuutta kohtaan. Suhtautuminen on ollut kaikkialla ystävällistä ja asiallista.

Golf ei ainakaan vielä ole profiloitunut Suomessa laajasti erityisryhmien harrastuksena. Jyrkin ja Melissan mielestä laji voisi markkinoida itseään paljon nykyistä aktiivisemmin tukea tarvitseville liikkujille. Golfissa on monia piirteitä, joiden vuoksi sitä on helppo soveltaa.

− Mielikuvat pienen piirin eliittilajista voi heittää romukoppaan. Tasoitusjärjestelmän ansiosta esimerkiksi me kaksi voimme halutessamme vertailla tuloksiamme ja vaikka vähän kisata, vaikka lähtökohdat peliin ovat ihan erilaiset, Jyrki Mölsä sanoo.

Jyrki Mölsä toivoisi erityisesti kansallisen lajiliiton innostuvan yhdenvertaisuudesta. Toistaiseksi aihetta on pitänyt esillä lähinnä HCP Golf ry, jonka tavoitteena on edistää erityisryhmien pelaamista.
Golf on tarjonnut Melissalle paljon onnistumisen kokemuksia. Toisaalta hänen mielestään lajissa on hienoa juuri se, että aina voi tulla vielä paremmaksi lyöjäksi.

Jyrki Mölsä kertoo iloitsevansa erityisesti siitä, että golfista on löytynyt isän ja tyttären yhteinen juttu.
− Odotan tulevaisuudelta paljon yhteisiä hetkiä kentällä Melissan kanssa. On mukavaa seurata, miten hän nauttii lajista ja kehittyy pelaajana.

TEKSTI Mari Vehmanen
KUVAT Janne Ruotsalainen

Juttu on julkaistu Soveli-lehdessä 1/2018.