Oma porukka, oma tahti

23.2.2018

Marita Tuhkanen (toinen vas.) osallistui psoriasisyhdistyksen  liikuntakurssille ja aktivoitui samalla osallistumaan yhdistyksen toimintaan.
Marita Tuhkanen (toinen vas.) osallistui psoriasisyhdistyksen liikuntakurssille ja aktivoitui samalla osallistumaan yhdistyksen toimintaan.
Juha-Pekka Virkin mielestä on vain aikataulujen järjestelykysymys, että liikunnalle löytyy aikaa.
Juha-Pekka Virkin mielestä on vain aikataulujen järjestelykysymys, että liikunnalle löytyy aikaa.

Oman yhdistyksen liikuntaryhmään on helppo tulla, kun haluaa saada uutta kipinää ja motivaatiota liikkumiseen. KKI-tuki tarjoaa yhdistykselle mahdollisuuden matalan kynnyksen toimintaan.

Liikuntasalissa herähtää vähän väliä ilmoille iloinen naurun hyrinä. Ryhmä Pirkka-Hämeen psoriasisyhdistyksen jäseniä tasapainoilee pilatesrullan päällä, ja pieni pudotus matolle vain naurattaa. Yhdistyksen Vahvistu, virkisty ja kuntoudu -kurssi on innostanut liikkeelle kymmenen omasta terveydestään kiinnostunutta miestä ja naista. Yksi heistä on Marita Tuhkanen, 53.

– Ajattelin, että täällä olisi omille vaivoille sopivaa liikettä. Kävin juuri reumapolilla nivelkipujen vuoksi, ja lisäksi on työstä saatuja selkäkipuja ja niska-hartiajumeja, suntiona työskentelevä Tuhkanen kertoo.

Tuhkasen työ vaihtelee fyysisestä pöytien nostelusta visuaalista silmää vaativiin kukka-asetelmiin. Hän on ollut kolme vuotta psoriasisyhdistyksen jäsen, ja liikuntakurssi on ensimmäinen toimintamuoto, johon hän heti innostui mukaan. Sopiva ryhmä auttaa liikkeelle.

– Minulle eivät sovi aerobick-tunnit, koska niissä musiikin tempo on liian kova, en pysy perässä. Tässä ryhmässä tulee hyvässä mielessä potkituksi liikkeelle. Kolmen kerran jälkeen ollaan jo ihan kuin vanhoja tuttuja, hitsauduttu porukaksi.

Marita Tuhkasen sanat kokee heti todeksi, kun näkee ryhmäläiset yhdessä. Harvoin näkee liikuntaryhmissä näin hyvää ja iloista tekemisen meininkiä.


Hyvää oloa kotiin


Fysioterapeutti ja pilatesohjaaja Marjo Äärelä on antanut ryhmäläisille myös kotiharjoituksia. Marita Tuhkasen mielestä on hyvä, että kotiin on virinnyt muutakin kuin lepäilyä.

– Siilipallolla olen kotonakin aktiivisesti hieronut selkää ja jalkapohjia. Venytyksiä olen myös yrittänyt tehdä sekä pallon päällä tehtäviä liikkeitä, jotka hierovat lihasten kiinnityskohtia.

Kurssi on saanut Marita Tuhkasen kiinnittämään huomiota myös laajemmin hyvinvointiin:

– Aivoissa on virinnyt ajatus siitä, että yritän katsoa tarkemmin mitä suuhuni laitan. Olen myös koettanut mennä vähän aikaisemmin nukkumaan.

Elämäntilanne on otollinen kuulostella omaa hyvinvointia.
– Lapset ovat nyt aikuisia. Heidät on huollettu, mutta itse olen retuperällä. Nyt on hyvä kysyä, mitä minulle kuuluu ja mitä voisin tehdä paremmin.


”Ei ryhmässä kehtaa jäädä seinäkukkaseksi”

 

Juha-Pekka Virkki, 55, innostui kurssille kaverien vinkkaamana: – Ajattelin, että käytetään mahdollisuus hyväksi, kun tällaista on tarjolla. Jos jäisi kipinää ja motivaatiota liikkumiseen ja omasta kunnosta huolehtimiseen.

Virkillä on ihopsoriasiksen lisäksi diag­nosoitu seitsemän vuotta sitten myös nivel­pso­riasis, joka saa polvet ja nilkat tuntumaan ”ruosteisilta”.
– Aamuisin liikkeellelähtö on kuin satavuotiaalla ennen kuin vauhti siitä kiihtyy, Virkki kuvailee.

Viiden kerran kurssilla on vahvistettu kehon tasapainoa ja haettu syviä vatsalihaksia. Lihasvoima- ja liikkuvuusharjoittelulla on laajennettu liikeratoja.

– Tämänkuntoisella on noussut hiki pintaan, vaikkei olla tehty muuta kuin venytelty. Olen jopa löytänyt vatsalihakseni, Juha-Pekka Virkki kertoo.

Sekä ohjaaja että ryhmä innostavat liikkumaan:

– Kun ohjaajalla on palava into liikkua ja auttaa toisia, ei siinä kehtaa jumputtaa vastaan. Eikä ryhmässä kehtaa jäädä seinäkukkaseksi.

Ohjaaja Marjo Äärelä antoi ryhmäläisille myös vapaaehtoisia kotiharjoituksia. Niitä Virkin ei ole tullut erikseen tehtyä, mutta muita kehoa kunnioittavia oppeja on siirtynyt arkeen ja työhön kumiyrityksen myyjänä.

– Työpöydän olen välillä nostanut seisoma-asentoon ja seissyt vuorotellen yhdellä jalalla. Jos esimerkiksi selkä väsyy, niin neuvot tulevat mieleen. Alihankintamessuilla muistin seisoa molemmilla jaloilla niin, etten lysähtänyt lokan päälle. Oli helpoimmat messut ikinä!
 

Sopeutumisvalmennuskurssit kantavat pitkään


Kanariansaarilla pidettävät aurinkopainotteiset sopeutumisvalmennuskurssit, entiset ilmastokuntoutusmatkat, ovat keskeinen keino parantaa psoriasista sairastavien hyvinvointia. Myös Juha-Pekka Virkki vannottaa parin viikon mittaisten kurssien tärkeyttä.

– Olen käynyt sairastumiseni jälkeen kolme kertaa ilmastokuntoutuksessa, ja suosittelen niitä ehdottomasti. Päänuppi lepää ja asiaansa uskovat jumpparit innostavat liikkumaan. Vaikutukset kantavat monta vuotta, Virkki kertoo.

Viimeisimmältä kurssilta marraskuussa 2016 löytyi motivaatio viikottaisiin parin tunnin kävelylenkkeihin. Kursseilta hän on saanut myös ohjeita ja vinkkejä lempiharrastukseensa golfiin.

– Ohjeet ovat auttaneet vahvistamaan oikeita lihaksia ja venyttelyohjeet auttaneet jälkiverryttelyssä kierroksen jälkeen. Golf on lempiharrastuksiani ja sopii mielestäni hyvin myös kaikille psoriaatikoille.

Viime kaudella Virkille kertyikin 10 kilometrin golf-kierroksia 40.
– Kävely ylläpitää perusliikkumista ja auttaa pitämään liikkeellä. Kuljen myös työmatkat julkisilla, jolloin pysäkille tulee kilometrin kävely suuntaansa – tai neljä kilometriä, kun jää pois edellisellä pysäkillä.

Kurssille haettiin ja saatiin KKI-ohjelmasta jatkoa keväälle 2018. Juha-Pekka Virkki ilmoitti saman tien olevansa kiinnostunut jatkoryhmästä.

– On lopulta vain aikataulujen järjestelykysymys, että aikaa liikunnalle löytyy, ryhmässä tai itsekseen. On pienistä asioista kiinni, että kunto nousee. Viisi minuuttia rivakkaa kävelyä saa jo sykkeen nousemaan, Virkki toteaa.
 

TEKSTI JA KUVAT Heidi Hölsömäki
 

Juttu on julkaistu Soveli-lehdessä 1/2018.

Lue lisää KKI-hanketuesta