Neurologisesti vaikeavammaiset haluavat harrastaa monipuolista liikuntaa

22.2.2018

Päivi Mäkilä
Päivi Mäkilä
Raija Luona-Helminen
Raija Luona-Helminen

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkailla on mahdollisuus kokeilla Kelan tukemana viisi kertaa vuodessa yhtä tai useampaa liikuntalajia. Kun liikunta tukee kuntoutumisen tavoitteita, se ei ole pois terapiasta, kirjoittavat Päivi Mäkilä ja Raija Luona-Helminen.

Liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia terveyteen. Pienikin määrä säännöllistä liikuntaa edistää terveyttä. Tavallinen arkiliikuntakin riittää.

Neurologisesti vaikeavammaisilla saattaa kuitenkin olla haasteita arkitoimissa. Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksen tulosten mukaan neurologiset kuntoutujat harrastavat ja haluavat harrastaa monipuolisesti liikuntaa. Tämä haastaa fysioterapeutteja, kunnan liikuntatoimea ja kuntoutujien läheisiä tukemaan liikunnan harrastamista.

Yhtenä tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten liikuntakokeilumahdollisuutta on käytetty niiden henkilöiden terapiassa, joilla on neurologinen vamma tai sairaus. Liikuntakokeilumahdollisuus on yksi mahdollisuus aloittaa jonkun liikuntalajin harrastus ja päätyä sen harrastajaksi joko itsenäisesti tai omaisten tai avustajan tukemana.

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkailla on mahdollisuus kokeilla Kelan tukemana viisi kertaa vuodessa yhtä tai useampaa liikuntalajia. Kokeilun ansiosta kuntoutuja saa tietoa siitä, kiinnostaako laji häntä ja pystyykö hän jatkamaan liikuntaa itsenäisesti perheen tai avustajan tuella. Fysioterapeutilta lajikokeilu vaatii lajin tuntemusta, jotta hän osaa arvioida, miten laji tukee kuntoutujan terapiaa.

Miksi terapiassa kannattaa hyödyntää lajikokeilua? Terapia monipuolistuu ja kuntoutujalle löytyy liikuntaharrastus ja tätä kautta ystäviä. Kuntoutuja tuntee kuuluvansa johonkin ryhmään. Aerobinen kunto kehittyy. Fyysisen kunnon merkitys on suuri arjessa pärjäämisen kannalta. Esimerkiksi pyörätuolissa istuvan kuntoutujan pitää päästä veteen, luontoon, kuntosalille, golfaamaan – virkistäytymään ja kuntoilemaan eri ympäristöissä. Näin myös terapiassa jaksetaan paremmin ja motivoidutaan harjoittelemaan fysioterapeutin ohjeiden mukaan.

Tässä yhteydessä herää mahdollisesti huoli siitä, että liikunta korvaa fysioterapiaa. Huoli on turha – yhteistyötä tehdään asiakkaan hyväksi. Yhteistyöhön tarvitaan myös perheen ja läheisten tai avustajien tuki.

Liikunta tukee kuntoutumista. Jos liikunta tukee kuntoutumisen tavoitteita, se ei ole pois terapiasta. Jotta liikunta tukisi kuntoutumista, fysioterapeutin tulee tuntea lajin vaatimukset ja arvioida analyyttisesti, miten liikunta tukee kuntoutumista. Esimerkiksi melonnassa kehittyy keskivartalon hallinta, painonsiirto, tasapaino ja yläselän liikkuvuus. Melontaa harjoitellaan erilaisissa ympäristöissä.

Haasteita liikuntakokeilujen toteuttamiseen tuovat saavutettavuus sekä avustajien ja kuljetusten järjestäminen. Tutkimuksen mukaan suurin este liikunnan harrastamiselle oli kuntoutujien neurologinen oire. Onkin tärkeää, että oireesta keskustellaan ja mietitään miten oireen tuoma haitta otetaan huomioon kokeiltavassa liikuntalajissa. Kuntoutujien mukaan liikuntakokeilua edistävät perheen tuki ja oma motivaatio, joten on tärkeää, että myös omaiset saavat tietoa liikuntamahdollisuuksista.

Neurologinen kuntoutuja tarvitsee tukea harrastuksen löytämiseksi. Tässä tarvitaan yhteistyötä liikuntatoimen, kuntoutujan ja omaisten sekä vammais- ja liikuntajärjestöjen kanssa. Lisäksi tarvitaan tehostettua viestintää, kannustusta ja koulutusta.

On uskottava kuntoutujan mahdollisuuksiin ja motivaatioon liikunnan harrastajana.

Liikunta sopii kaikille!

Päivi Mäkilä ja Raija Luona-Helminen
Turun ammattikorkeakoulu

 

Lue koko tutkimus:

Liikunta kuntoutuksen tukena neurologista sairautta sairastavilla. Kelan vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen osallistuneiden liikuntatottumukset ja avoterapiastandardiin liittyvä liikuntakokeilu.