Suomalaisten liikuntamahdollisuudet eriarvoistuvat

11.1.2016

Liikunnan harrastaminen ei ole pelkästään omasta viitseliäisyydestä kiinni. Kuntien välillä on suurta vaihelua liikuntapalveluiden tarjonnassa. Pahin epätasa-arvo on syntymässä suurten kaupunkien ja maaseudun pikkukuntien välille.

Liikuntapalvelut joutuvat helposti kuntien säästölistoille, sillä niiden järjestäminen ei ole lakisääteistä. Monissa kunnissa toivotaankin, että markkinatalous pelastaisi liikuntapaikat. Toive on kuitenkin turha, erityisesti maaseudulla, jossa väki vähenee ja myös urheiluseurat ukkoontuvat ja hiipuvat.

– Ei ole kysyntää. Väestö on ikääntynyttä tai pienituloista. Heillä ei ole mahdollisuutta maksaa palveluista, joita kunta tuotti aiemmin maksutta tai pieniä maksuja vastaan, kuvailee suomalaisia liikuntapalveluja tutkinut dosentti Kalervo Ilmanen Jyväskylän yliopistosta. Toistaiseksi 75% kaikista Suomen liikuntapalveluista on kuntien vastuulla.

Dosentti Kalervo Ilmasen mukaan Suomessa panostettiin pitkään kilpaurheiluun ja kuntien rahaa ohjattiin urheilurakentamiseen. Nyt kelkkaa on käännettävä. Vähät kunnalliset varat pitäisi suunnata perusliikuntaan ja liikkumisympäristöjen ylläpitoon.

Lähiliikuntapaikkojen, puistojen ja luonnossa olevien kuntoreittien lisäksi Ilmanen liputtaa useiden lajien harrastamiseen sopivien sisäliikuntapaikkojen puolesta.

– Uimahalli on paras kunnallinen liikuntapalvelu. Siellä voivat harjoittaa liikuntaa eläkeläiset ja lapset, perheet ja jopa erilaiset vammaisryhmät, Ilmanen listaa.

Lue koko uutinen tästä.