Liikunnan arviointia laajennetaan kaikkiin ministeriöihin

8.4.2014

Valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Minna Paajanen kertoo jutussa liikuntapolitiikan arvioinnista ja kehittämisestä.
Valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Minna Paajanen kertoo jutussa liikuntapolitiikan arvioinnista ja kehittämisestä.

– Liikkumattomuuden vähentämiseen tarvitaan kaikkia hallinnonaloja, valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Minna Paajanen sanoo Soveli-lehdessä. Tänä vuonna arvioidaan liikunnan edistämistä ensi kertaa kaikkien ministeriöiden näkökulmista.

Minna Paajanen on työskennellyt vuodesta 2011 alkaen valtion liikuntaneuvoston pääsihteerinä. Hänen vastuullaan on ollut erityisesti liikunnan tiedolla johtamisen kehittäminen ja liikuntapolitiikan arviointi.

– Arviointityö on osoittanut, että liikuntapolitiikan tulosten mittaaminen on vasta alkumetreillä. Lisäksi tähän asti on mitattu vain liikuntayksikön toiminnan tuloksia – ei koko valtionhallinnon toimenpiteitä, kuten jo nykyinen liikuntalaki edellyttää, Paajanen sanoo.

Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) vastuulla on sovittaa yhteen eri ministeriöiden liikuntaan vaikuttavia toimenpiteitä. Valtion liikuntaneuvosto arvioi tämän tehtävän onnistumista.

Viime vuosina aloitettu arviointityö on keskittynyt lähinnä OKM:n liikuntayksikön 150 miljoonan euron budjetilla aikaansaadun toiminnan arvioimiseen. Paajasen mukaan arviointia on haitannut valtakunnallisen liikuntatiedon vähäisyys. Saatavilla olevat tiedot eivät useinkaan kuvaa liikuntapolitiikan aikaansannoksia, vaan koko yhteiskunnan muutosta vähäisen fyysisen aktiivisuuden suuntaan (ks. kuvio).

– Esimerkiksi terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien määrä, varusmiesten kuntotestitulokset, saati lasten lihavuus ovat liikuntapolitiikan onnistumisen mittaamiseen julmia mittareita, sillä taustalla on laaja yhteiskunnan muutos, jossa fyysinen aktiivisuus on dramaattisesti vähentynyt, Paajanen sanoo.

 

Mitä saatiin 40 lisämiljoonalla?

 

Liikuntaneuvosto julkaisi hiljattain hallituskautta 2007–2011 käsittelevän liikuntapolitiikan arviointiraportin. Siinä tarkastellaan, millaisia tuloksia 40 miljoonaa euroa kasvaneella liikuntabudjetilla on saatu aikaan. Veikkauksen rahoitus liikunnalle ja urheilulle kasvoi, kun kirjastojen valtionosuudet siirtyivät veikkausvaroista valtion budjettiin.

Raportissa arvioidaan määrärahojen kasvun tuloksia suhteessa liikuntapoliittisiin tavoitteisiin. Tavoitteita oli viisi: 1) väestön hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistäminen 2) liikunnan kansalaistoiminnan vahvistaminen 3) lasten ja nuorten liikunnan edistäminen 4) huippu-urheilun tukeminen ja 5) liikunta-alan osaamisen sekä tiedolla johtamisen vahvistaminen.

40 miljoonan euron lisäyksestä 14 miljoonaa euroa ohjautui kansalaistoimintaan, kuten liikuntajärjestöjen avustuksiin ja seuratukiin. Liikuntapaikkarakentamisen määräraha kasvoi 13 miljoonalla eurolla. Huippu-urheilun suorat tuet kasvoivat jopa 150 prosenttia. Lisäksi hankerahoitus eri tarkoituksiin kasvoi kokonaisuudessaan 60 prosentilla. 

– Yleinen havainto vähän kaikkia osa-alueita koskien on se, että avustukset pitäisi saada suoremmin itse toimintaan. Kasvaneilla määrärahoilla käynnistettiin satoja hankkeita, mutta samaan aikaan viesti kertoo, että perustoiminnot seuroissa, kunnissa ja järjestöissä ovat osin vaarantuneet, Paajanen pohtii.

Arviointi vahvisti päättäjien käsitystä siitä, että liikuntapoliittiset toimet tavoittavat aktiiviliikkujat suhteellisen hyvin, mutta vähän liikkuvien ihmisten tavoittamiseksi tarvitaan uusia toimintatapoja niin organisoidulta liikunnalta kuin muiltakin toimijoilta.

 

Järjestöavustuksiin selkeyttä

 

OKM ja valtion liikuntaneuvosto kehittävät parhaillaan järjestöavustusten arviointiin mittareita, jotta avustuksia voitaisiin kohdentaa nykyistä tarkemmin. Nykyinen tietopohja liikuntajärjestöjen toiminnasta on päättäjien näkökulmasta heikko.

– Ongelmana toiminnan kehittämisessä ja avustusten kohdentamisessa on, ettei ole systemaattista seurantatietoa siitä, mitä avustuksilla saadaan aikaiseksi ja miten eri lajien toiminta kehittyy. Monilta lajiliitoilta puuttuvat esimerkiksi perustiedot omista jäsenseuroistaan ja niiden jäsenmääristä, Minna Paajanen kertoo.

Yleisesti tavoitteena on Paajasen mukaan se, että avustuskriteerit ovat selkeät ja kaikki ymmärtävät ne samalla tavalla. Järjestöt ovat hänen mukaansa toivoneet myös itse kriteerien selkeyttämistä.

– On tärkeää miettiä erittäin tarkasti, millaisia tavoitteita asetetaan. Silloin kun on selkeä tavoite, myös arviointi on helpompaa.

Soveltavan liikunnan arviointia on tarkoitus kehittää muiden rinnalla. Soveltavan liikunnan yhtymäpintoja eri hallinnonalojen toimintaan tarkastellaan kuluvana vuonna konkreettisesti. Pääsihteeri aikoo kutsua mahdollisesti vielä ennen kesää asiantuntijat ja tiedon tuottajat koolle analysoimaan soveltavan liikunnan kokonaisuutta mittareiden ja tiedon valossa.

– Soveltavan liikunnan eri ulottuvuuksia tunnen liikuntakentässä riittämättömästi, mutta aion perehtyä niihin nyt kunnolla. Haluan myös avata soveltavaa liikuntaa uudella tavalla liikuntaneuvostolle. Se, että erityisryhmien liikunnan jaostossa on alan kovimpia asiantuntijoita, ei yksin riitä. Olennaisinta on integroida asiantuntemus osaksi liikuntapolitiikan kehittämistä, Paajanen toteaa.

 

Arviointiin koko valtionhallinto

 

Valtion liikuntaneuvosto haluaa toimillaan vahvistaa liikunnan  asemaa osana valtakunnallista ja kunnallista päätöksentekoa. Tarkoitusta palvelee myös liikuntapolitiikan arvioinnin laajentaminen OKM:n liikuntayksiköstä koko valtionhallintoon. Minna Paajanen näyttää taulukkoa, johon hän on koonnut eri ministeriöiden keskeiset väestön liikkumiseen vaikuttavat toimenpiteet. Se toimii arvioinnin pohjana.

– Yritämme asemoida liikunnan edistämisen koko yhteiskuntaan. Ei oikeastaan ole ministeriötä, jota liikunnan edistäminen ei koskisi.

Paajanen uskoo, että kokonaisarvioinnin kehittäminen palvelee soveltavan liikunnan kehittymistä. Ja toisinpäin: soveltavalla liikunnalla voisi olla paljon annettavaa liikuntapolitiikan kehittämiseksi.

– Tutkimukset osoittavat, että vähän liikkuvien ihmisten tavoittamiseksi tarvitaan yksilöllisiä ja räätälöityjä toimenpiteitä. Uskon että soveltavassa liikunnassa tämä ajattelutapa voi olla monessa määrin tuttua ja siitä on opittavaa laajemminkin.

 

Näkökulma kuulijan mukaan

 

Liikunnan laaja-alaiset merkitykset ovat olleet tiedossa jo vuosikymmeniä, mutta liikuntaväen viesti on tavoittanut heikosti muut hallinnonalat. Paajasen mielestä liikunta pitääkin avata eri hallinnonalojen edustajille heidän omasta näkövinkkelistään: liikunta on muutakin kuin pallopelejä ja huippu-urheilua.

– Liikunnan kirjo voi vaihdella halonhakkuusta työmatkapyöräilyyn. Tällöin eri ministeriöt löytävät omalta tontiltaan helpommin toimia, joilla asiaan vaikuttaa.

Se, että väestö liikkuisi enemmän, edistäisi monessa tapauksessa myös muiden hallinnonalojen tavoitteiden toteutumista.

– Esimerkiksi ympäristöministeri Ville Niinistölle (vihr.) voi korostaa, että edistämällä liikuntaa ehkäistään ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä. Tällaisia yhtymäkohtia pitäisi löytää enemmän, Paajanen sanoo.

 

STM-yhteistyö pisimmällä

 

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) kanssa opetus- ja kulttuuriministeriö on tiivistänyt yhteistyötä jo koko 2000-luvun. Konkreettisena esimerkkinä tästä ovat terveysliikunnan hankeavustukset, joiden avulla soveltavaa liikuntaakin on kehitetty. Viime syksynä julkaistu Muutosta liikkeellä -asiakirja on ministeriöiden viimeisin yhteisponnistus.

– Sosiaali- ja terveysministeriön lisäksi nyt on korkea aika saada muutkin toimijat mukaan. Esimerkiksi opetusministerillä on vastuullaan valtavasti toimenpiteitä, joilla vaikuttaa lasten liikkumiseen tai vastaavasti liikkumattomuuteen – jopa enemmän kuin kulttuuri- ja urheiluministerillä.

Lapset ja nuoret ovat paitsi fyysisesti läsnä kouluissa ja oppilaitoksissa, niin he myös saavat sieltä valmiuksia liikkua ja kasvattaa itselleen liikunnan lukutaitoa.

– Olen iloinen, että sain työskennellä edellisen liikuntaneuvoston puheenjohtajan, nykyisen työ- ja elinkeinoministerin Jan Vapaavuoren (kok.) kanssa. Hänellä oli kunnianhimoinen työskentelyote ja näkemys siitä, että jos muutosta koko väestön liikunnan tasossa halutaan, koko valtioneuvosto on saatava laajasti mukaan. Nykytilan muuttaminen vaatii erittäin raakaa ja systemaattista työtä liikunnan puolesta.


Teksti ja kuva Heidi Hölsömäki

Artikkeli on julkaistu Soveli-lehdessä 1/2014.
 

Lisätietoa Valtion liikuntaneuvostosta: www.liikuntaneuvosto.fi