Sosiaalisuus ja liikunnallisuus edistävät oppimistaitojen kehitystä

28.2.2012

Lapsen kielellisen kehityksen tukeminen varhaiskasvatuksen aikana, liikunnallinen koulun arki ja erityisryhmille räätälöidyt opetusjärjestelyt vahvistavat oppimisvalmiuksia ja ehkäisevät oppimishäiriöitä. Uusin aivotutkimus osoittaa sosiaalisten ja fyysisten tekijöiden edistävän merkittävästi kognitiivisten taitojen oppimista ja koulumenestystä.

Opetushallituksen tuore julkaisu Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti tarkastelee oppimistaitojen kehitystä neuro- ja kognitiotieteellisestä näkökulmasta. Koska aivot kehittyvät neurobiologisesti aikuisiän kynnykselle saakka, voidaan niiden kypsymiseen vaikuttaa opetuksen keinoin varhaislapsuudesta lähtien. Varhaiset kokemukset kasvuympäristössä muovaavat aivojen hermoverkkoja ja vaikuttavat lapsen myöhempään puhe- ja liiketoimintaan, käyttäytymiseen sekä tunteiden ja ajattelun säätelyyn.

Vuorovaikutus perheessä luo pohjan lapsen kehitykselle kodin ulkopuolella. Varhainen kielellinen kehittyminen ennakoi lukutaidon kehitystä ja myöhempää oppimisuraa. Siksi lapsen kielellisen kehityksen seuraaminen ja tukeminen sekä kotona että päivähoidossa on tärkeää kouluvalmiuksien kehityksen kannalta. Inhimillinen kanssakäyminen oppimistilanteissa ja opettajan herkkyys vahvistaa lapsen aloitteita ovat neuro- ja kognitiotieteellisestä näkökulmasta laadukkaan pedagogiikan tunnusmerkkejä.

Liikunta vaikuttaa myönteisesti aivojen rakenteellisiin muutoksiin. Se mm. lisää aivojen verenkiertoa ja synnyttää uusia hermosoluja. Tämä lisää yksilön oppimispotentiaalia. Viimeaikaiset tutkimukset antavat viitteitä siitä, että hyvä fyysinen kunto ja motoriset perustaidot edistävät myös matematiikan, lukemisen ja luetun ymmärtämisen oppimista. Liikunnallisuuden edistäminen koulun arjessa välituntien, taukoliikunnan ja kerhotoiminnan kautta on omiaan edistämään myös oppimistuloksia.

Luokkamuotoinen opetus ei välttämättä auta oppimis- ja tarkkaavaisuushäiriöistä kärsiviä eikä erityislahjakkaita lapsia saavuttamaan täyttä oppimispotentiaaliaan. Lukihäiriöisillä ja ylivilkkailla lapsilla aivojen hermoverkot toimivat poikkeavasti. Vaikeus seurata opetusta ja huono koulumenestys heikentävät motivaatiota, mikä lisää häiriökäyttäytymistä. Myös erityislahjakkaat lapset voivat turhautuessaan häiritä muita, jos opetus etenee heidän mielestään liian hitaasti. Opetuksen mukauttaminen näiden erityisryhmien tarpeisiin erilaisin järjestelyin, hoidoin ja terapioin on siten myös neuro- ja kognitiotieteellisestä näkökulmasta perusteltua.

Julkaisu:
Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti. Neuro- ja kognitiotieteellinen näkökulma. Tilannekatsaus, tammikuu 2012. Toimittaneet Teija Kujala, Christina M. Krause, Nina Sajaniemi, Maarit Silvén, Timo Jaakkola ja Kari Nyyssölä.

Julkaisu Opetushallituksen sivuilla

Lähde: LUM 3/12, SLU.fi.