Aija Saari väittelee liikunnan inkluusiosta 14.10. Jyväskylässä

13.10.2011

Aija Saari
Aija Saari

Aija Saaren väitöstutkimuksesta selviää, että vammaisilla lapsilla ei ole vielä mahdollisuutta osallistua yleisiin liikuntakerhoihin. inkluusiota edistäisivät sellaisten matalan kynnyksen kerhojen lisääminen, jotka eivät perustu kilpailuun tai vertailuun. Myös erityisliikunta voi toimia väylänä kaikille avoimeen toimintaan.

Liikuntatieteen maisteri Aija Saari väittelee perjantaina 14.10. klo 12 Jyväskylässä (Seminaarinmäki, M103). Hänen liikuntapedagogiikan alan väitöskirjansa nimi on ”Inkluusion nosteet ja esteet liikuntakulttuurissa – Tavoitteena kaikille avoin liikunnallinen iltapäivätoiminta”.

Vastaväittäjänä väitöstilaisuudessa on dosentti Antti Teittinen Kehitysvammaliitosta ja kustoksena professori Pauli Rintala Jyväskylän yliopistosta. Aija Saari työskentelee Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:ssä nuoriso- ja koulutusasioiden toimialapäällikkönä.

Aija Saari tutki väitöstyössään vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten osallistumista liikunnallisen iltapäivätoiminnan hankkeissa vuosina 2004–2007. Hän selvitti, millaista kaikille avoin liikunta ja urheilu on, millaisia liikuntakerhomalleja erityistä tukea tarvitseville lapsille on luotu sekä millaisia integraatio- ja inkluusiostrategioita liikuntatoiminnan järjestäjillä on. Lisäksi Saari selvitti perheiden näkökulmia liikunnan harrastamiseen, osallistumiseen ja osallistumisen esteisiin. Saaren tutkimuksessa selvisi muiden muassa se, että vammaisilla lapsilla ei nykyisin ole mahdollisuutta osallistua yleisiin liikuntakerhoihin.

– Liikunnallisen iltapäivätoiminnan hankkeiden retoriikka lapsilähtöisyydestä ja matalan kynnyksen toiminnasta ei näytä koskevan vammaisia lapsia. Vammaisten lasten ajatellaan kuuluvan ”jonnekin muualle” ja hyötyvän enemmän omissa erityisryhmissään harrastamisesta, tulkitsee Saari.

Saaren mukaan inkluusiota edistävät sellaisten matalan kynnyksen kerhojen lisääntyminen, jotka eivät perustu kilpailuun tai vertailuun. Myös erityisliikunta voi toimia väylänä kaikille avoimeen toimintaan. Tämä kuitenkin edellyttää esimerkiksi erillisten ryhmien purkua, kun niitä ei enää tarvita sekä erityisasiantuntijoiden etsiytymistä inklusiivisen muutoksen tukijoiksi.  Lisäksi muutosta voivat helpottaa vähemmistöjen äänen kuuleminen ja osallisuus sekä ylipäänsä erilaiset liikuntatapahtumat, jotka mahdollistavat ”meidän” ja ”muiden” kohtaamiset.

Väitöstiedote kokonaisuudessaan: https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2011/10/tiedote-2011-10-03-10-32-00-986545