Harjoittelijamme Juuli Lyyra-Eskelinen esittäytyy

30.1.2020

Juuli Lyyra-Eskelinen haluaa työssään edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.
Juuli Lyyra-Eskelinen haluaa työssään edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Järjestötyöstä kiinnostunut yhteisöpedagogiopiskelija on SoveLissa harjoittelussa kuusi viikkoa.

Hei, Olen Juuli Lyyra-Eskelinen, yhteisöpedagogiopiskelija Humanistisesta Ammattikorkeakoulusta (HUMAK). Aloitin kolmannen ammatillisen harjoitteluni SoveLissa 13.1.2020.  

Valitsin syventävän harjoittelun paikaksi SoveLin, sillä olen työskennellyt melko samankaltaisessa järjestössä kulttuuri- ja liikuntapuolella, joten muut vastaavat järjestöt kiinnostavat minua. 

Työskentelin Suomen Parkour ry:llä (SPY) hanketyöntekijänä Parkouria koululaisille -hankkeessa. Olen myös samaisen yhdistyksen hallituksen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvastaava sekä nuorisovastaava. Kyseiset asiat ovat lähellä sydäntäni, ja haluankin työssäni edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, tuoden ihmisyyden moninaisuutta esille, etenkin liikkumisen näkökulmasta.  

Soveltavasta liikunnasta minulla on omakohtaista kokemusta niin ohjaajana kuin liikkujanakin. Tämä oli myös yksi syy sille, miksi nimenomaan valitsin SoveLi:n harjoittelupaikaksi.   

Aiemmilta tutkinnoiltani olen mielenterveyshoitaja, vaatturi sekä kahdeksan opintopistettä vajaa humanististen tieteiden kandidaatti, pääaineena kulttuurintutkimus.  

Työkokemusta minulla on ehtinyt kymmenen vuoden ajalta kertyä mitä moninaisimmissa työtehtävissä sekä työpaikoissa eri aloilla. Tämä on antanut laajan kokemuksen ja tuntemuksen kulttuurimme alati muuttuvaan työelämään, nivoen kuitenkin kaiken oppimani yhteen.   

Valmistuttuani haluan työskennellä järjestötyön tehtävissä vähemmistöjen asialla esimerkiksi juurikin liikuntapuolella tai luonnonsuojelujärjestössä. Myös nuorisotyö sekä työelämän kehittäminen kiinnostavat minua. Olen jo pienestä pitäen ollut kantaaottava persoona ja kamppaillut yhteiskunnan normeja vastaan, halunnut muokata sekä muuttaa epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuutta. Olen aina taistellut vähemmistöjen puolella ja halunnut edistää yhdenvertaisuutta. Kutsumukseni on ollut luoda parempaa huomista ja tuoda ihmiset yhteen. Yhteisöpedagogin ammatin voisi siis sanoa olevan kutsumusammatti, vaikka en alun perin tiennyt “kutsumukselleni” edes olevan nimeä saati ammattia. Ikään kuin eksyin tähän, ja tulevaisuus näyttää mihin tästä mennään!