Liikuntahallinto paljon vartijana

24.4.2018

Suvi Helanen
Suvi Helanen
Tiina Kivisaari
Tiina Kivisaari
Anni Valovirta
Anni Valovirta
Saku Rikala ja Teijo Pyykkönen
Saku Rikala ja Teijo Pyykkönen

Valtion liikuntaneuvoston tilaama selvitys osoittaa, että valtionhallinto ja erityisesti liikuntahallinto voisivat tukea nykyistä paremmin toimintarajoitteisten ihmisten liikuntaa. Selvityksen tekijät esittävät kahdeksaa valtionhallinnon toimenpidettä soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun kehittämiseksi.

Liikunnan yhdenvertaisuus on laaja käsite. Se sisältää ajatuksen siitä, että koko väestön liikuntapalvelut suunnitellaan niin, että kaikki ovat mukana ja voivat harrastaa liikuntaa. Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten liikunta ja urheilu ovat osa tätä prosessia. Arvioilta miljoona ihmistä tarvitsee liikunnan soveltamista ja siihen liittyvää osaamista.

– Opetus- ja kulttuuriministeriölle liikunta on itseisarvo, joten se on paljon vartijana soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistämisessä. Muilla hallinnonaloilla niillä on vain välinearvo, Teijo Pyykkönen sanoi selvityksen julkistamistilaisuudessa.

Liikuntatieteellisen Seuran arvioitsijat Teijo Pyykkönen ja Saku Rikala toteuttivat selvityksen, johon he käyttivät laajaa kirjallista tausta-aineistoa ja haastattelivat 27 valtionhallinnon ja soveltavan liikunnan toimijaa. He nostavat raportissa esiin kahdeksan suositusta ja 16 kohdennettua kehittämissuositusta valtionhallinnolle. Ykköseksi he nostavat seuranta- ja arviointijärjestelmän kehittämisen.

– Nykyinen järjestelmä on virkamieskeskeinen ja sen vuoksi haavoittuva. On myös vaikea arvioida valtionhallinnon tavoitteiden toteutumista, jos ne ovat hyvin yleisiä. ”Liikunnan edistämiseksi” käy melkein mikä toimepide vain, Pyykkönen sanoi.

 

Oikeus liikuntaan liikunnan vuoksi

 

Teijo Pyykkönen ja Saku Rikala korostivat, että myös toimintarajoitteisilla ihmisillä pitää olla mahdollisuus harrastaa liikuntaa liikunnan vuoksi, ei vain kuntoutus- tai urheilumielessä. Toisaalta myös muiden hallinnonalojen panosta tarvitaan esimerkiksi saavutettavien liikuntapaikkojen, puistojen ja polkujen rakentamisessa tai kuljetuspalvelujen järjestämisessä.

– Valtion liikuntahallinnolla on keskeinen asema soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun (erityisliikunnan) kehittämisessä. Mitä enemmän ihmisellä on liikkumis- ja toimintarajoitteita, sitä enemmän merkitystä on myös muiden hallinnonalojen ratkaisuilla, selvityksessä todetaan.

Pyykkönen ja Rikala suosittelevat muun muassa liikuntahallinnon seuranta- ja arviointijärjestelmän kehittämistä. Toive yhteistyön tiivistämiseen järjestöjen kanssa ja eri hallintokuntien välillä nousi selvityksessä vahvasti esiin. SoveLin toiminnanjohtaja Tommi Yläkangas pitää tätä tärkeänä nostona.

– Järjestökentällä on halua yhteistyöhön. Tämä selvitys lisää merkittävästi tietopohjaa, jonka perusteella voidaan suunnitella uusia toimenpiteitä, Yläkangas kiittelee.
 

Tukea eniten tarvitseville


Yksi selvityksen tarjoama suositus on lisätä toimenpiteitä niille kohderyhmille, joiden edellytykset oman hyvinvoinnin edistämiseen liikunnan avulla ovat heikoimmat ja joiden tukeminen tuottaa suurimmat yhteiskunnalliset hyödyt.

SoveLin toiminnanjohtaja Tommi Yläkankaan mielestä suunnitellut toimenpiteet onkin tärkeä kohdistaa juuri niille, jotka eivät ole mukana muussa liikunnassa.

– Tässä on valtava potentiaali. Kun liikunta on hyvä väline, jolla saadaan myös kansantaloudellisia ja -terveydellisiä tuloksia, miksei sitä hyödynnettäisi liikunnan edistämisessä? Monien on helpompi lähteä mukaan kansanterveys- ja vammaisjärjestöjen liikuntatoimintaan kuin perinteiseen seuratoimintaan.

Yläkangas nostaa selvityksestä esiin myös soveltavan liikunnan rahoituksen, joka ei ole kehittynyt viime vuosina.

– Selvityksessä sanotaan suoraan, että kansanterveys- ja vammaisjärjestöjen liikunnan rahoitus on jäänyt kahden ministeriön väliselle harmaalle alueelle.

Soveltavaa liikuntaa toteuttavat STEA-järjestöt toivovat selvityksessä tiivimpää  yhteistyötä ja vuoropuhelua liikunnan edistämiseen, mutta myös resurssierot OKM:n ja STEA:n avustus- ja sparrausjärjestelmien välillä tiedostetaan.

Teksti ja kuvat: Heidi Hölsömäki
 

Teijo Pyykkönen ja Saku Rikala: Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä (pdf)

Saku Rikalan ja Teijo Pyykkösen esitys 18.4.2018 julkistamistilaisuudessa (pdf)

 

Kuvatekstit:

Saku Rikala ja Teijo Pyykkönen kertoivat selvityksen tuloksista. Myöhemmin keväällä valmistuu Timo Alavähälän selvitys kuntien soveltavan liikunnan toteutuksesta.

Ylitarkastaja Anni Valovirta yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta kertoi julkistamistilaisuudessa, ettei yhdenvertaisuuslakia ole testattu liikunnan näkökulmasta. Hän kannusti ottamaan yhteyttä ja tekemään tarvittaessa kanteluja. Tämä toisi tietoa myös yleisen yhdenvertaisuuden edistämistyön pohjaksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön johtaja Tiina Kivisaari sanoi, että ollaan tultu jo pitkälle siitä, kun puhuttiin erityisistä ryhmistä. Nykyisin on tärkeää saada soveltava liikunta läpileikkaavaksi kaikkeen toimintaan, kuten lajiliittojen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmiin sekä materiaaleihin.

Liikuntaneuvoston yhdenvertaisuus- ja tasa-arvojaoston puheenjohtaja Suvi Helanen sanoi, että tasa-arvoa edistävälle kunnianhimoiselle selvitykselle on tarvetta. Hän totesi, että kaikilla toimialoilla on erittäin paljon yhtymäkohtia liikuntaan poikkihallinnollisesta yhteistyöstä liikkumisolosuhteiden esteettömyyteen ja kuljetuspalveluihin.
 

Selvityksessä ehdotetaan seuraavia toimenpiteitä:

1. Luodaan liikuntahallinnolle seuranta- ja arviointijärjestelmä.

2. Panostetaan ”tiedolla johtamisessa” myös johtamiseen.

3. Varmistetaan toimintarajoitteisten ja -esteisten huomioon ottaminen koko väestölle kohdennetuissa liikuntatoimenpiteissä.

4. Hyödynnetään hallinnon ja järjestöjen yhteistyömahdollisuuksia.

5. Lisätään hallinnonalojen yhteistyötä yhteisten nimittäjien pohjalta (yhdenvertaisuus, esteettömyys, ikääntyminen).

6. Toteutetaan liikuntaa ohjaavia, eriarvoisuutta vähentäviä säädöksiä siinä laajuudessa kuin ne on tarkoitettu.

7. Lisätään toimenpiteitä kohderyhmiin, joiden edellytykset oman hyvinvoinnin edistämiseen liikunnan avulla ovat heikoimmat ja joiden tukeminen tuottaa suurimmat yhteiskunnalliset hyödyt.

8. Turvataan liikkumis- ja toimintaesteisille liikunta myös harrastuksena (ei vain kuntoutus- ja urheilumielessä).

Lisäksi ehdotetaan 16 kohdennettua kehittämissuositusta teemoittain.