Kati Lehtonen: Liikunta- ja urheilujärjestelmä on siirtynyt ohjelmien kauteen

13.9.2017

Kati Lehtonen
Kati Lehtonen

Liikuntajärjestöt eivät ole enää liikunta- ja urheilujärjestelmän keskiössä vaan pikemminkin osatoteuttajan roolissa. Järjestelmän sisällä on siirrytty organisaatiokeskeisestä toiminta-ajattelusta ohjelmien kauteen, jossa toiminnan perustana ovat verkostot, yhteistyö- ja kumppanuussuhteet.

– Tämä on merkittävä muutos liikunta- ja urheilujärjestelmässä, jonka myötä liikunnan ja urheilun keskusjärjestön pitäisi myös asemoida itsensä uudelleen suhteessa muuhun järjestelmään ja pohtia sitä, keneltä toiminnan oikeutus haetaan ja ketä varten ollaan olemassa, Kati Lehtonen analysoi väitöskirjassaan.

Lehtonen tutki 22.9. julkaistavassa väitöskirjassaan liikunta- ja urheilujärjestelmän rakenteellista muutosta vuosina 2008–2015 liikunnan ja urheilun keskusjärjestöjen (Olympiakomitea, Valo, SLU, Kunto ja Nuori Suomi) ja valtion liikuntahallinnon näkökulmasta. 

Merkittävää rakenteellisissa muutoksissa on ollut myös se, että ne näyttäytyvät ennemmin julkishallinnon poliittis-hallinnollisiin muutoksiin sopeutumisena kuin liikunta- ja urheilujärjestelmästä itsestään lähteneenä aktiivisena uudistumisena.

– Kansalaisjärjestöjen valtiosuuntautuneisuus, joka Suomessa on ollut varsin tyypillinen piirre, toteutuu liikunnan ja urheilun järjestötoiminnassa paitsi toiminnallisesti myös rakenteiden näkökulmasta katsottuna, Lehtonen toteaa.

Tutkimuksen taustateoriana sovellettiin systeemiteoriaa ja osatutkimuksissa legitimaatio-, valta- ja organisaatioteorioita. Aineistona olivat asiakirjat ja teemahaastattelut, joita analysoitiin käyttämällä laadullista sisällönanalyysiä. Näiden lisäksi kahdessa osatutkimuksessa käytettiin verkostoanalyysia keskusjärjestöjen hallitusten ja liikuntapoliittisten työryhmien päällekkäisjäsenyyksien hahmottamiseksi.

Järjestelmä korjaa vain itse itsensä

Verkostoaineiston avulla Lehtonen tutki muun muassa sitä, mistä yhteiskunnan eri sektoreilta liikunta- ja urheilujärjestelmän eliittiverkostossa olevat toimijat tulevat. Järjestelmän uudistumisen kannalta verkostojen rakenteet näyttävät olevan sekä mahdollisuuksia että pidäkkeitä:

– Tulokset osoittivat, että eliittiverkostot ovat pysyneet ytimeltään kapeina ja muuttumattomina, mikä on osaltaan hidastanut järjestelmän uudistumista. Toisaalta verkostoissa on toimijoita esimerkiksi hallinnon, talouden, politiikan, yrityselämän, tieteen ja urheilun aloilta, Lehtonen selittää.

– Systeemisesti ajatellen liikunta- ja urheilujärjestelmä pitää siis sisällään kaikki ne toimijat ja tekijät, joilla järjestelmä voisi uudistua vielä selvemmin toiminnallisesti muutosprosessissa asetettujen tavoitteiden suunnassa ja korjata itse mahdolliset epäkohtansa. Paineet uudistumiselle voivat tulla muualta yhteiskunnasta, mutta vain järjestelmä itse voi uudistaa itsensä.

 

LitM Kati Lehtosen liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirjan ”Muuttuvat rakenteet – staattiset verkostot. Suomalaisen liikunta- ja urheilujärjestelmän rakenteelliset muutokset 2008–2015” tarkastustilaisuus. 
Teos on julkaistu sarjassa Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja numerona 331, Jyväskylä 2017, ISSN 0357-2498, ISBN 987-951-790-433-9. Sitä saa LIKES-tutkimuskeskuksesta, puh. 020 762 9500tilaukset@likes.fi. Teos löytyy sähköisessä muodossa osoitteesta www.likes.fi/julkaisut.

Väitöstiivistelmä saatavilla pdf-muodossa: www.likes.fi/lehtonen-vaitoskirja

Väitöstilaisuus on perjantaina 22. syyskuuta 2017, 12:00, Jyväskylän yliopisto, Seminaarinmäki, Liikunta, L304

 

Kati Lehtonen
 

Kati Lehtonen kirjoitti ylioppilaaksi Sulkavan lukiosta vuonna 1994. Sen jälkeen hän työskenteli huippu-urheilijana Suomen Hiihtoliiton A-maajoukkueessa vuosina 1995–1998.

Lehtonen valmistui Jyväskylän yliopistosta liikuntatieteen maisteriksi vuonna 2005 pääaineenaan liikuntapedagogiikka.

Valmistumisen jälkeen hän on työskennellyt tutkijana LIKES-tutkimuskeskuksessa Jyväskylässä. Väitöstutkimusta on tukenut opetus- ja kulttuuriministeriö.