Raportti erityisliikunnasta: Kuntahankkeilla saavutettu merkittäviä tuloksia

4.2.2010

Toni Piispanen. Kuva LTS.
Toni Piispanen. Kuva LTS.

Kuntien erityisliikuntapalvelujen taso vaihtelee. Vammaiset, pitkäaikaissairaat ja iäkkäät ovat edelleen osin liikuntakulttuurin marginaalissa, arvioi projektipäällikkö Toni Piispanen Erityisliikuntaa kuntiin -projektista.

Liikunnalla on vahvat perinteet suomalaisten harrastuksena, kasvatuksen välineenä ja terveyden edistäjänä sekä kansalaisten osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistäjänä.

"Siitä huolimatta liikuntakulttuuri ei ole saavuttanut kaikkia kansalaisia. Vammaiset, pitkäaikaissairaat ja iäkkäät ovat edelleen osin liikuntakulttuurin marginaalissa. Kuntien erityisliikuntapalvelujen taso saattaa vaihdella paljonkin, mikä on tuottanut alueellista eriarvoisuutta", sanoo Erityisliikuntaa kuntiin -projektin projektipäällikkö Toni Piispanen.

Kunnilla keskeinen rooli

Erityisryhmien ohjattu liikuntatoiminta käynnistyi kuntatasolla laajamittaisemmin 1980-luvulla, jolloin kunnat alkoivat palkata valtion tuella erityisliikunnanohjaajia. Muutokset hallintokäytännöissä antoivat kunnille 1990-luvulta alkaen aiempaa vapaammat toimintamahdollisuudet. Samalla kuntien vastuu kuntalaisten liikunnasta sekä terveydestä ja hyvinvoinnista on lisääntynyt. Kunnilla on keskeinen asema erityisliikunnan kehittämisessä.

Valtion ohjauksessa on siirrytty kaikille yhteisestä resurssi- ja normiohjauksesta kohti yhteistyötä ja paikallisuutta korostavaa ohjelma- ja projektityötä sekä informaatio-ohjausta. "Erityisliikuntaa on paikallistasolla edistetty mm. Liikuntatieteellisen Seuran, opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton yhteisillä "Erityisliikuntaa kuntiin"-projekteilla, joista ensimmäinen toteutettiin vuosina 1997−99 ja toinen vuosina 2004−06. Projekteihin osallistui yhteensä 34 eri kuntaa", Toni Piispanen sanoo.

Näiden projektikokemusten ja -tulosten kannustamana käynnistyi vuonna 2006 kolmas Erityisliikuntaa kuntiin -kehittämis- ja konsultointiprojekti 2007−09. Tulokset on nyt toimitettu kirjaksi, jotta sen viestit leviäisivät mahdollisimman hyvin kuntiin.

Erityisliikuntaa kuntiin -projekteilla (1997−99; 2004−2006; 2007−2009) on onnistuttu kasvattamaan erityisliikuntaan osallistuvien joukkoa sekä erityisliikuntaryhmien ja -tapahtumien määrää. Projektien avulla on saatu lisättyä myös kuntien erityisliikunnanohjaajien määrää, uusia toimintatapoja ja alan koulutusta. Erityisliikunnan asema kuntien liikuntatoimen osana on vahvistunut ja yhteistyö muiden hallinnonalojen kanssa lisääntynyt.

Kirjana julkaistuun loppuraporttiin on koottu yhteenvedot edellisten vastaavien projektien tuloksista sekä katsaukset erityisliikuntaa ohjaavista säädöksistä ja viranomaisohjelmista sekä erityisliikunnan kehittämisen historiasta. Raportti sisältää myös suositukset erityisliikunnan edistämiseksi hallinnon eri tasoilla. Tavoitteena on antaa yleiskuva kuntien erityisliikunnan tilasta ja etenkin paikallistason kehittämismahdollisuuksista

Keskeisiä suosituksia erityisliikunnan kehittämiseksi

"Hyvästä kehityksestä huolimatta erityisliikunnan kehittämisessä on vielä paljon tehtävää", Toni Piispanen sanoo.

Opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyö on välttämätöntä. Yhteistyön avulla voidaan ottaa huomioon liikunnan mahdollisuudet laaja-alaisesti. Ministeriöiden tulee yhdessä jatkaa paikallistason erityisliikuntatoiminnan kehittämistä ja tukemista sekä arviointia ja seurantaa.

Uudistuneen aluehallinnon ja kuntien tulee yhdessä jatkaa alueellisen erityisliikuntakoulutuksen järjestämistä. Erityisliikunnan toimintaverkostoja on syytä rakentaa suurten kaupunkien ympärille. Alueverkostojen toimintaa on tarpeen lisätä, monipuolistaa ja tiivistää sekä tehostaa niiden seurantaa.

Paikallistasolla yli 10 000 asukkaan kuntien tulee laatia erityisliikunnan kehittämissuunnitelmat kuntien strategiatyön käyttöön. Pienten kuntien on syytä yhdistää voimansa erityisliikunnan kehittämisessä mm. palkkaamalla yhteisiä erityisliikunnanohjaajia. Erityisliikuntaa ja siihen liittyvää koulutusta järjestävät useat tahot. Kuntien tulee tukea niitä samoin periaattein kuin urheilu- ja liikuntaseuroja.

Erityisliikuntaa kuntiin -projekteista on vastannut Liikuntatieteellinen Seura yhteistyössä opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, Kuntaliiton ja projektikuntien kanssa. Raportti on toimitettu kirjaksi: Erityisliikunnan kehittäminen kunnissa − Erityisliikuntaa kuntiin 2007−09-kehittämis- ja konsultointiprojekti, Toni Piispanen, Liikuntatieteellinen Seura ry, 2010.

Lähde: Suomen Liikunta ja Urheilu ry, LUM 2/10, SLU.fi