Vaikeavammaiset voivat hakea henkilökohtaista apua liikuntaharrastuksiin

27.7.2009

Syyskuun 2009 alusta alkaen vaikeavammaiset voivat hakea henkilökohtaista apua myös harrastuksiin, kuten liikuntaan. Uusi vammaispalvelulaki takaa välttämättömien päivittäisten toimien lisäksi henkilökohtaista apua harrastuksiin ja muuhun sosiaaliseen toimintaan. Henkilökohtainen apu on maksuton palvelu.

Moni vaikeavammainen liikkuja tarvitsee avustajan päästäkseen harrastamaan liikuntaa kodin ulkopuolelle – on kyseessä sitten yhdistyksen, kunnan ja yksityisen tarjoama liikuntatoiminta tai omaehtoinen liikkuminen. Jatkossa myös liikkumisen pitäisi helpottua, sillä uusi vammaispalvelulaki turvaa henkilökohtaista apua myös harrastamiseen.

Uuden vammaispalvelulain mukaan harrastamiseen, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen kodin ulkopuolella on järjestettävä apua vähintään 10 tuntia kuukaudessa vuosina 2009–2010. Vuodesta 2011 alkaen vähimmäistuntimäärä on 30 tuntia kuukaudessa.

Tuntimäärä voi olla pienempikin, jos se turvaa välttämättömän avun tarpeen näissä toiminnoissa. Henkilökohtaisen avun määrää mitoitettaessa otetaan huomioon palvelusuunnitelmaan sisältyvä arvio yksilöllisestä elämäntilanteesta ja avuntarpeen kokonaisuudesta.

Päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten henkilökohtaista apua on järjestettävä kunkin vaikeavammaisen henkilön välttämättä tarvitsemassa laajuudessa.

Kuka voi saada henkilökohtaista apua?

Henkilökohtaista apua on järjestettävä sellaiselle vaikeavammaiselle henkilölle, joka pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden vuoksi tarvitsee välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen päivittäisistä toiminnoista. Välttämättömästä ja toistuvasta toisen henkilön avun tarpeesta on kyse sekä silloin kun avun tarve on sekä määrällisesti runsasta että silloin kun se on jatkuvaluonteista tai määrällisesti vähäisempää, mutta toistuvaa.

Pääsääntöisesti henkilökohtaiseen apuun oikeuttavat vammat ja sairaudet ovat luonteeltaan pysyviä. Ne voivat olla myös eteneviä kuten esimerkiksi MS-tauti, eräät lihassairaudet ja ALS sekä jotkut harvinaiset sairaudet. Lisäksi niille voi olla ominaista toimintakyvyn voimakaskin vaihtelu ja siitä aiheutuva vaihteleva ja/tai toistuva toisen henkilön avun tarve.

Oikeutta henkilökohtaiseen apuun ei ole sidottu tiettyyn ikään. Myös ikääntyneinä vammautuneilla henkilöillä on oikeus palveluihin ja tukitoimiin samoin perustein kuin muilla vammaisilla henkilöillä. Toisaalta vaikeavammaisen henkilön ikääntyminen ei sulje häntä henkilökohtaisen avun ulkopuolelle. Pääasiassa ikääntymiseen liittyvien sairauksien ja toimintarajoitteiden vaatimat apu ja tuki järjestetään kuitenkin muun sosiaali- ja terveydenhuollon yleis- ja erityislainsäädännön nojalla.

Teksti: Heidi Hölsömäki

Lähde ja lisätietoa: http://www.stm.fi/tiedotteet/kuntainfot/kuntainfo/view/1418362