Säästöpäätöksillä allekirjoitetaan miljoonalaskuja

13.5.2009

UKK-instituutin toiminnanjohtaja Tommi Vasankari vertaa liikunnasta säästämistä hölmöläisen filosofiaan. Liikunnasta säästäminen kasaa lisäkuluja kalliimpiin hoitoihin ja palveluihin.  
Kuva: UKK-instituutti
UKK-instituutin toiminnanjohtaja Tommi Vasankari vertaa liikunnasta säästämistä hölmöläisen filosofiaan. Liikunnasta säästäminen kasaa lisäkuluja kalliimpiin hoitoihin ja palveluihin. Kuva: UKK-instituutti

UKK-instituutin toiminnanjohtaja Tommi Vasankari haastaa kuntapäättäjät ja terveydenhuollon väen ottamaan liikunnan mukaan terveydenhuollon palveluketjuun.

"Päätöksenteossa pitää miettiä, onko tämän päivän puolen miljoonan säästö hyvä, jos se aiheuttaa viiden vuoden kuluttua viiden miljoonan laskun. Väitän, että tätä ymmärrystä ei nykyisessä taloustilanteessa liikaa käytetä.

Olemme enemmän hoiva- ja sairauspalveluita maksava ja sairastamista tukeva yhteiskunta kuin ennaltaehkäisevä, sairastumista torjuva ja omaa liikkumista ja omatoimisuutta edistävä yhteiskunta.

Näin ei tarvitse olla. Valtion ravitsemuksen, liikunnan ja terveyden politiikkaohjelmien ja periaatepäätösten pitää vain siirtyä kuntatasolle.

Jaan liikunnan edistämisen kolmeen kohderyhmään: sairauden hoitoon, suuren sairausriskin väestön liikuttamiseen ja suuriin joukkoihin vaikuttamiseen ennaltaehkäisyssä ja terveyden edistämisessä.

Liikuntahoito tehokkaampaa
kuin pallonlaajennus

Liikunnan vaikuttavuudesta sairauden hoidossa voi mainita esimerkkinä saksalaisen tutkimuksen. Siinä todetaan, että vakaata sepelvaltimotautia sairastaville miehille aktiivinen liikuntahoito antaa paremman hoitotuloksen kuin pallolaajennus. Se on myös halvempi vaihtoehto.

Tämä on hyvin tyypillinen esimerkki siitä, että kovissakin tappajasairauksissa, kuten sepelvaltimotaudissa, tiedostetaan liikuntahoidon teho.Monessa sairaudessa on huomattavasti edukkaampaa liikuttaa yksilöä ja pitää hänet omatoimisena omassa kotimiljöössään kuin antaa kansalaisen kärsiä sairauksista, käpertyä ja jäädä loukkuun neljän seinän sisään. Jos näin tapahtuu, niin toimintakyky heikkenee hyvin nopeasti ja syntyy tarve ympärivuorokautiseen hoivaan.

On helpompaa rakentaa kotimiljööseen kustannustehokasta mallia kuin tehdä ja tarjota hoitopaikkoja. Suuren riskin kansalaisen hoitamisesta liikunnalla tai elintapahoidolla käy esimerkiksi tyypin kaksi diabetes.

Fiksun syömisen ja riittävän liikkumisen avulla voidaan lähes täysin pysäyttää taudin kehittyminen, kulman takana oleva tauti voidaan torjua tai jo puhjennut ongelma siirtää pois päiväjärjestyksestä.

Koko väestön terveyden kannalta mikään ei ole vaikuttavampi terveysteko kuin se, että kaavoitetaan turvallisia kevyen liikenteen väyliä ja liikkumiseen innostavia ympäristöjä, joita pitkin voidaan omin voimin tehdä työmatka- ja koululiikkumista sekä harrastuksiin kulkemista.

Liikuntaneuvonta
osaksi terveydenhuoltoa

On olemassa tietoa siitä, miten mitäkin vaivaa pitää hoitaa tai ennaltaehkäistä liikkumalla tai hyvillä elintavoilla. Tieto pitäisi hyödyntää ja pyrkiä toimimaan tavoitteiden mukaisesti.

Meillä on esimerkiksi tieto, että tämän päivän amerikkalainen suositus ikääntyneelle sisältää henkilökohtaisen liikuntaohjelman, joka sovitetaan ikääntyneen omaan toimintakykyyn, sairauksiin ja lääkitykseen. Jos tämä on tavoitteena arvovaltaisen suositustason antajalla, niin meidänkin kuuluu mennä tätä pyrkimystä kohden.

Valitettavasti liikunta ja ravitsemus elintapahoitoina sisältyvät edelleen hyvin vaihtelevasti terveydenhuollon ja eri tiedekuntien koulutukseen.

Sekään ei vielä auta, jos lääkäri sanoo monivaivaiselle potilaalle, että pitäisi liikkua, jos hän ei osaa vastata kysymyksiin miten ja kenen kanssa. Ympärillä pitää olla verkosto, joka pystyy antamaan ohjausta vähemmän liikkuneelle.

Liikkumisresepteistä ja -neuvonnasta on saatu jo hyviä kokemuksia projekteissa, mutta missään kunnassa ei ole vielä onnistuttu luomaan pysyvää yksittäisistä henkilöistä riippumatonta talon tapaa. Tarvitaan muutoksia koulutuksessa, asenteissa ja työkäytännöissä.

Liikunnan verkosto tarvitsee 
vapaaehtoisia ja ammattilaisia

Paikallisyhdistysten rooli on oleellinen liikuntapalvelujen verkostossa. Liikkumisesta ei tarvitse tehdä avaruustiedettä, sillä ihminen on luotu liikkuvaksi ja reipasta kävelyä pitää pystyä kaikkien tekemään.

Mitä enemmän tarvitaan räätälöityä ohjaamista, sitä tärkeämpää on varmistaa ammattimaisten liikuttajien mukanaolo. Sama koskee urheiluseuroja. Seuraverkostolla on täysi työ palvella nuorisoa, joten on itsensä pettämistä kuvitella, että amatööriliikuttajat pystyisivät hoitamaan myös laajemman ammattimaisen avun tarvitsijakaartin.

Ilomielin olen tässä väärässä. Näitä seuroja on jo muun muassa voimistelupuolella, ja tämä toiminta kuuluu kiitollisuudella vastaanottaa ja sitä rohkaista.

Alueelliset järjestötoimijat pitää ehdottomasti verkottaa vielä nykyistä paremmin palveluverkostoon yhdessä kunnallisten ja yksityisten toimijoiden kanssa. Mitä kattavampi verkosto on, sitä parempi se on.

Kunkin toimijan osaamisalueet ja rajoitteet pitää kuitenkin olla hyvin kuvattuina. Näin ei luoda vääriä mielikuvia ja kuvitella ratkaistavan kaikkia asioita yhdellä toimijalla, jolloin se tukehtuu. Oleellista on, että kysyntä kohtaa oikeanlaisen tarjonnan."

Teksti: Heidi Hölsömäki

Artikkeli on julkaistu Soveli-lehden 1/2009 Sparraaja-palstalla.