Erityisliikuntaa kuntiin -projekti jatkaa työtä 9 kunnassa

1.12.2007

Vuosina 2004–2006 toteutetussa Erityisliikuntaa kuntiin -projektissa kuntiin palkattiin seitsemän uutta erityisliikunnasta vastaavaa työntekijää ja perustettiin 169 uutta erityisliikuntaryhmää, joissa liikkui arviolta 2 200 uutta liikkujaa. Kehittämistyö jatkuu nyt yhdeksässä uudessa kunnassa.

Kuntien liikuntatoimi on ollut keskeinen toimija erityisliikunnassa jo yli
kahdenkymmenen vuoden ajan. Kuntien liikuntatoimistoihin on palkattu
erityisliikunnanohjaajia valtionapuperusteisesti vuodesta 1984 lähtien. Tähän
on vaikuttanut etenkin 1981 valmistunut erityisryhmien liikuntatoimikunnan
mietintö, jossa esitettiin, että yli 10 000 asukkaan kuntiin palkataan
erityisliikunnanohjaajia.

Vammais- ja erityisliikuntajärjestöjen valtionavustuksia on 2000-luvulla
korotettu merkittävästi.  Näiden järjestöjen kautta liikuntaan osallistuu
nykyisin jo lähes 100 000 eri tavoin vammaista tai pitkäaikaissairasta
kansalaista.

Suuri osa erityisryhmiin kuuluvasta väestöstä ei kuitenkaan
kuulu alan järjestöihin. Suomen Kuntaliiton vuonna 2000 tehdyn selvityksen
mukaan erityisliikuntatoimintaa toteutetaan laaja-alaisemmin niissä kunnissa,
joissa on palkattuna erityisliikunnasta vastaava työntekijä.

Erityisliikunnanohjaajan työnkuvaan kuuluu ryhmäohjauksen ohessa muun muassa erityisryhmien liikunnan suunnittelu ja organisointi, erityisliikunnan kehittäminen yhteistyössä kunnan eri hallinnonalojen, järjestöjen ja muiden yhteisöjen kanssa. Lisäksi erityisliikunnanohjaaja huolehtii tiedotuksesta, koulutuksesta, tilastoinnista ja seurannasta.

Uusia ratkaisuja 13 kunnassa

Vuoden 2006 lopussa päättynyt erityisliikuntaa kuntiin 2004–2006 -hanke
tuotti hyviä tuloksia. Opetusministeriö käynnisti hankkeen yhteistyössä
sosiaali- ja terveysministeriön, Suomen kuntaliiton, Liikuntatieteellisen
Seuran ja 13 projektikunnan kanssa vuonna 2004. 

Valtioneuvoston terveysliikuntaa edistävän periaatepäätöksen mukainen hanke suunnattiin asukasmäärältään 10 000–20 000 asukkaan kuntiin, joissa ei ollut palkattuna erityisliikunnanohjaajaa. Kuntien tekemien erityisliikunnan peruskartoitusten ja kehittämissuunnitelmien pohjalta erityisliikuntaa kehitettiin kunkin kunnan tarpeet huomioiden.

Erityisryhmien liikuntatoiminta lisääntyi huomattavasti. Projektin aikana kunnissa käynnistyi yhteensä 169 uutta ryhmää. Projektikunnat arvioivat saaneensa liikuntatoimintaan mukaan noin 2 200 uutta erityisryhmiin kuuluvaa. Osallistumiselle luotiin erilaisia tukimuotoja, kuten seniorikortti 65+.  Liikuntatoimi myönsi erityisliikuntaa järjestäville järjestöille ohjaaja-avustusta liikuntaseurojen seura-avustusten tapaan. Liikuntaesteettömyyteen kiinnitettiin huomiota ja uusia innovaatioita muun muassa liikuntaesteettömistä reiteistä syntyi.

Erityisliikuntaan hankittiin uusia ammattitaitoisia ohjaajia ja tuntiohjaajille järjestettiin osaamista vahvistavaa koulutusta.  Projektin myötä saatiin aikaan  seitsemän uutta erityisliikunnanohjaajan tointa ja yksi puolipäiväinen tuntiohjaajan nimikkeellä toimiva erityisliikunnanohjaaja. Kunnissa järjestettiin  2–3 erityisliikunnan koulutusta vuosittain.

Erityisliikunnan järjestäjien yhteistyö lisääntyi ja kehittyi muun muassa kunnissa koottujen uusien yhteistyöfoorumien kautta. Kunnissa projektin aikana perustetut kehittämistyöryhmät oli koottu laaja-alaisesti. Näin työryhmien kokouksissa selkiytettiin myös erityisliikunnan järjestämisen työn- ja vastuunjakoa.

Projektissa luotiin perusteita kuntien liikuntatoimen määrärahojen kohdentamiseksi erityisliikuntatoimintaan. Määrärahojen lisääntyminen näkyi lähinnä henkilöresurssien lisääntymisenä. Myös ohjaaja-avustuksia jaettiin entistä enemmän ja erityisliikunnan koulutuksiin sai tukea.

Kehittämishankkeen tärkeimpänä tavoitteena oli käynnistää uusia, pysyviä käytäntöjä. Kuhunkin projektikuntaan luotiin sinne soveltuva toimintamalli, johon erityisliikuntatoiminta rakentui. Vakituinen erityisliikunnanohjaajan toimi nähtiin parhaaksi vaihtoehdoksi useimmissa kunnissa. Tärkeäksi koettiin se, että jollekin kunnan toimihenkilölle kohdistetaan työaikaa erityisliikunnan kokonaisuuden hoitamiseksi. Usein kyseessä oli erityisliikunnanohjaaja, mutta joissakin tapauksissa myös muu liikuntatoimen viranhaltija.

Projektissa saatiin samansuuntaisia kokemuksia kuin mitä on raportoitu Suomen Kuntaliiton vuoden 2000 lopulla kaikkiin kuntiin ulottuneen liikuntatoimen tilanneselvityksessä (Forsström 2000). Erityisliikuntaa toteutetaan laaja-alaisemmin niissä kunnissa, joilla on palkattu erityisliikunnasta vastaava työntekijä. Esimerkiksi moniin pieniin kuntiin ei erityisliikunnanohjaajaa kuitenkaan voida palkata. Tällöin toiminalle on valittava toinen toteuttamistapa.

Uudessa hankkeessa mukana yhdeksän kuntaa  

Liikuntatieteellinen Seura valmisteli yhteistyössä Valtion liikuntaneuvoston
erityisliikunnan jaoston kanssa uuden kuntien liikuntatoimen erityisliikuntatoiminnan kehittämishankkeen, joka toteutetaan nyt vuosina
2007–2009.

Hankkeen kohderyhmänä ovat edelleen sellaiset 10 000–20 000 asukkaan kunnat, joissa ei ole palkattua erityisliikunnanohjaajaa. Hankkeeseen ilmoittautui yhdeksän kuntaa: Kiiminki, Kempele, Nivala, Nurmo, Mustasaari,
Liperi, Forssa, Akaa ja Parainen.

Erityisliikuntaa kuntiin 2007–2009 -hankkeessa  korostetaan edellisen projektin tavoin kuntien omien resurssien löytämistä, hallintokuntien rajat ylittävää yhteistyötä sekä  toimenpiteiden suunnittelua niin, että kuntalaisilla on päivittäisessä elinympäristössään mahdollisuus osallistua omia edellytyksiä vastaavaan, terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan turvallisella tavalla.

Liikuntaedellytysten lisääminen ei ole mahdollista pelkästään liikuntajärjestelmän voimin eikä kuulu pelkästään sen vastuualueelle. Erityisliikuntatoiminnan järjestämisessä tarvitaan edelleen uusia organisointi-, toiminta- ja ohjausmalleja. Vastuun uusjakoa on edelleen tehtävä myös kunnan, järjestöjen, yritysten ja yksityisten ihmisten kesken. Väestömäärältään alle 10 000 asukkaan kunnat voivat esimerkiksi järjestää soveltavaa liikuntaa siten, että kaksi tai useampi kunta toimii yhteistyössä.

Kuntien palvelurakenteet muuttuvat tulevissa kuntaliitoksissa. Kuntien yhdistyminen tuo omat haasteensa myös erityisliikunnalle. Erityisliikunnan yhdistyminen tulisi toteuttaa suunnitellusti, koska erityisliikuntaa järjestävät useat eri tahot ja erityisliikunta koskettaa useaa hallinnonalaa.

Teksti: Toni Piispanen

Lähteet

Piispanen, T. (2007) Yhdessä kehittäen paikallisiin ratkaisuihin.
Erityisliikuntaa kuntiin 2004–2006 -kehittämis- ja konsultointiprojekti.
Loppuraportti. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 160, Helsinki.

Lisätietoja:
projektipäällikkö
Toni Piispanen
toni.piispanen@lts.fi
www.erityisliikunta.fi