Yksilöllinen neuvonta ja liikuntakampanjat tuottavat tulosta

23.2.2007

Euroopan parlamentti haluaa mietinnössään liikuntakampanjoita kouluihin ja pitkäkestoista ravitsemusneuvontaa lapsille. Suomessa asiaan on tartuttu jo aiemmin.

Turun yliopiston lasten- ja sisätautiklinikan STRIP-projektissa on tutkittu yksilöllisen ravitsemusneuvonnan vaikuttavuutta lasten ja nuorten terveyteen. Tavoitteena on ollut saada sepelvaltimotaudin riskitekijät hallituiksi jo varhaislapsuudesta alkaen. Projektissa aloitti aikoinaan yli tuhat seitsemän kuukauden ikäistä lasta perheineen. Tällä hetkellä vanhimmat lapset ovat 17 vuoden ikäisiä ja noin 600 projektissa aloittaneista lapsista on edelleen mukana.

Tulokset osoittavat, että säännöllisellä lapselle ja hänen vanhemmilleen kohdistetulla ravitsemusneuvonnalla voidaan esimerkiksi muuttaa lapsen ruokavalion rasvan laatua sydänystävällisemmäksi.

Avain neuvonnan tavoitteiden toteutumiseen on yksilöllisyys ja neuvonnan konkreettisuus, sanoo tutkija Katja Pahkala. ”Terveellistä syömistä mietitään jokaisen nuoren ja perheen lähtökohdista käsin. Jos rasvaton maito ja kasvirasvapohjainen levite ovat jo perheen käytössä, asiaa ei tarvitse enää korostaa.”

Liikunnan drop out havaittu neuvontaprojektissakin

Myöhemmässä vaiheessa projektiin on tullut mukaan myös yksilöllinen lihavuuden ja passiivisuuden ehkäisy. STRIP-projektissa annettu ravitsemusneuvonta on vähentänyt ylipainoisten tyttöjen osuutta verrattuna kontrolliryhmän tyttöihin, liikuntatottumuksissa ei sen sijaan ole havaittu eroa ryhmien välillä.

Katja Pahkalan mukaan liikunnassa on törmätty tuttuun ilmiöön. ”Monet 17-vuotiaat kertovat fyysisen suorituskyvyn testissä, että ovat 15-vuotiaaksi asti harrastaneet aktiivisesti esimerkiksi jalkapalloa, mutta lopettaneet”, Pahkala kertoo.

Liikuntaan ja kannustamisessa pitäisi terveysvaikutuksista kertomisen lisäksi vielä löytää jokaiselle juuri itselle sopiva liikuntamuoto ja harrastamisen tapa – ja huomioida iän myötä vaihtuvat kiinnostuksen kohteet.

Koululiikunta ei riitä

Koululiikunnan määrä on Suomessa huolestuttavan vähäinen, muistuttaa Koululiikuntaliiton toiminnanjohtaja Kristiina Jakobsson. Siksi liian vähän liikkuvien lasten kannalta koulupäivän aikana, mutta varsinaisten liikuntatuntien ulkopuolella tapahtuva liikkuminen on tärkeässä asemassa.

”Lapset tarvitsevat vähintään tunnin koulun liikuntatuntien ulkopuolista liikuntaa päivässä”, Jakobsson sanoo.

Hän kaipaakin takaisin koulun harrastuskerhoja. Pelkästään iltapäivätoiminta ei riitä. ”Iltapäivätoiminnasta on tullut päivähoidon jatke. Jossain se toimii hyvin. Jossain taas iltapäivätoiminnassa on ylisuuria ryhmiä, eikä kerhomaisesta harrastukseen – esimerkiksi liikuntaan – keskittymisestä tule mitään.”

”Ja suurin haastehan on joka tapauksessa saada liikkumaan ne, jotka eivät vielä liikuntaa harrasta riittävästi”, Jakobsson muistuttaa.

Liikuntaseikkailu tavoittaa puolet alakouluikäisistä

Suomesta löytyy myös esimerkki hyvin toimivasta liikuntakampanjasta koulun yhteydessä. Nuoren Suomen Liikuntaseikkailu maapallon ympäri -kampanja tavoittaa joka vuosi puolet alakouluikäisistä. Nuoren Suomen esimerkkiä muistuttavia kampanjoita on jo kokeiltu pienemmässä mittakaavassa myös Tanskassa ja Norjassa.

Kampanjan tavoitteena on edistää lasten päivittäistä liikkumista osana normaalia päivärytmiä. Erityisesti tavoitellaan vähän liikkuvia lapsia.

Nuoren Suomen kehitysjohtajan Jukka Karvisen mukaan ainakin opettajat ja koululaisten vanhemmat kokevat, että liikkuminen on kampanjan aikana lisääntynyt. ”Kyselyissä yli 90 prosenttia uskoo myös pitkäaikaisiin vaikutuksiin.”

Pitkäaikaiset vaikutukset riippuvat Karvisen mukaan kuitenkin lähinnä siitä, miten opettajat ja vanhemmat tarttuvat asiaan. ”Lapsen elämä on hetkestä innostumista. Tällainen kampanja voi innostaa hetkellisesti, mutta jatko riippuu paljon opettajan aktiivisuudesta.”

Vuodesta 2003 alkaen kampanjassa on kiinnitetty huomiota myös terveelliseen ravintoon ja lepoon. Tarkkailuun on otettu myös liikunnan teho. ”Osa vähiten liikkuvista koululaisista jo pelästyy hikoilua ja hengästymistä. Niin kauas on etäännytty luonnollisesta liikkumisesta”, Karvinen sanoo.

Teksti: Pete Saarnivaara

Lähde: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 3/07
http://www.slu.fi/.