Leena Harkimo puolusti eduskunnassa soveltavaa liikuntaa

19.5.2006

Valtion liikuntaneuvoston jäsen ja erityisliikunnan jaoston puheenjohtaja Leena Harkimo (kok) piti eduskunnan vammaispoliittisessa keskustelussa puheenvuoron soveltavan liikunnan tilanteesta:

"Liikunta on ensiarvoisen tärkeää itse kullekin, erityisen tärkeää erityisryhmiin kuuluville yhteiskuntamme jäsenille: vammaisille, pitkäaikaissairaille, toimintarajoitteisille ikäihmisille ja myös mielenterveydeltään järkkyneille. Tämän niin sanotun soveltavan liikunnan merkitystä ei kuitenkaan julkishallinnossa aina ymmärretä. Selontekokin paneutuu asiaan varsin pintapuolisesti.

Vammaisliikuntajärjestöt tekevät hyvää työtä omalla tahollaan, mutta kunnat ovat myös erittäin tärkeitä liikuttajia erityisryhmille liikuntalain hengessä, niin kuin pitääkin. Opetusministeriön uunituoreen selvityksen mukaan kunnat järjestävät toimintaa varsin vaihtelevassa määrin. Noin sadassa suurimmassa kunnassa tai kaupungissa kyetään tarjoamaan monipuolista toimintaa. Pienimmissä kunnissa palvelut puuttuvat kokonaan tai perustuvat erilaisiin yhdistelmäryhmiin. Toimintaa rajoittaa ja vaikeuttaa paitsi tietysti kuntien heikko talous, myös esimerkiksi erityisliikunnanohjaajien puute.

Opetusministeriö tukee vammaisten ja erityisryhmien liikuntatoimintaa 5,6 miljoonalla eurolla kuluvana vuonna. Tämä jakautuu erityisliikunnanohjaajien työn, valtakunnallisten erityisliikunnan järjestöjen tuen, tutkimustyön, alan julkaisujen sekä kansainvälisen yhteistyön kesken. Summa ei ole järin suuri. Myös liikuntapaikkojen rakentamisen avustuksista käytetään erilaisten perusliikuntatilojen esteettömyyskorjauksiin iso osa. Muun muassa lukuisia uimahalleja on korjattu vammaisille soveltuviksi. Hyvä niin, mutta tämä ei kuitenkaan riitä. Kun uusia lähiliikuntapaikkoja suunnitellaan ja rakennetaan, tulisi erityistä huomiota kiinnittää juuri esteettömyyteen. Uskomatonta kyllä, jatkuvasti törmätään puutteisiin juuri tässä asiassa. On selvää, että saavutettavuus ja esteettömyys eivät palvele ainoastaan vammaisia vaan kasvavaa ikäihmisten joukkoa. Siis esteettömyyden tulisi olla kaiken suunnittelun lähtökohta ja varmasti edullisempi vaihtoehto kuin se, että korjataan jälkikäteen jo rakennettuja tiloja.

Vammaisten lasten ja nuorten koululiikunnassa on edelleen tarvetta lisätä opetusministeriön hallinnonalan sisäistä yhteistyötä. Parinkymmenen vuoden yhteistyökokemuksista huolimatta edelleen esiintyy kyseessä olevien oppilaiden liikunnasta vapauttamista ja muita opetustyön ongelmia. Koulun liikuntakasvatus on ainut liikuntainstituutio, joka koskettaa kaikkia ja jolle yhteiskunta voi asettaa velvoittavia tavoitteita. Koululiikunnan opetuksen laatu onkin liikuntakasvatuksen yhteiskunnallisen merkityksen kannalta äärimmäisen tärkeää. Koululiikunnan tulee olla kaikkia, myös vammaisia ja muuten liikuntarajoitteisia, lapsia varten.

Kun arvioidaan erityisliikunnan tarvetta ja kustannusten sekä hyötyjen suhdetta, tulisi nähdä, että sijoitukset soveltavan liikunnan järjestämiseen koituvat todennäköisesti säästöksi kunnille muun muassa terveydenhuollon ja vanhustenhuollon hallinnonaloilla. Tarvitaan siis jonkinlaista terveystaloustieteellistä ajattelua.

Vammaispolitiikassa on otettava huomioon, että liikuntatoimen alueella kehitetty vammais- ja erityisliikunnan toiminta on erityyppistä kuin monien muiden alojen toiminta. Jokainen vammainen on yksilö omine tarpeineen ja toiveineen."

Lähde: www.eduskunta.fi (PTK 55/2006 vp)