Arki- ja terveysliikunta osaksi kaavoitusta

27.8.2004

Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole sanaa liikunta. Siellä puhutaan virkistysalueista ja toisaalta kilpaurheiluun tarkoitetuista urheilutiloista. Heinolan lähiliikuntaunelmaan tutustuessa heräsi kysymys, miksi tällainen liikuntaa suosiva yhdyskuntarakenne ei ole vakiintunut itsestäänselvyys asuinalueiden rakentamisessa

Heinolan lähiliikuntaunelmaan tutustuessa heräsi kysymys, miksi tällainen liikuntaa suosiva yhdyskuntarakenne ei ole vakiintunut itsestäänselvyys asuinalueiden rakentamisessa.

Rakennusneuvos Risto Järvelä opetusministeriöstä kertoo syyn olevan yksinkertaisesti siinä, että kaavoittajat toimivat ohjeidensa mukaisesti.

”Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole sanaa liikunta. Siellä puhutaan virkistysalueista ja toisaalta kilpaurheiluun tarkoitetuista urheilutiloista. Liikunta ei ole aiemmin ollut sidoksissa terveyteen niin kuin nykyisin.”

Tutkimushankkeesta ohjeet ja toimintatavat

Jatkossa liikunnan olosuhteet huomioidaan paremmin maankäytön suunnittelussa ja kaavoitusprosessissa. Opetusministeriöllä ja ympäristöministeriöllä on aiheesta yhteinen, vuonna 2003 käynnistynyt tutkimushanke Oulun yliopiston arkkitehtuuriosaston yhdyskuntasuunnittelun laboratorion kanssa. Tutkimuksen tekijät ovat professori Helka-Liisa Hentilä sekä arkkitehtiylioppilas Leena Joki-Korpela Oulun yliopistosta.

Liikuntajärjestöt ovat kytketty mukaan hankkeeseen Terveysliikunta- ja Kunnossa Kaiken Ikää –työryhmien yhteisen olosuhderyhmän kautta. Ryhmässä ovat edustettuina Suomen Liikunta ja Urheilu, Nuori Suomi, Kuntourheiluliitto, Kuntaliitto, Liikenneministeriö sekä Tiehallinto. 

Hanke on nyt siinä vaiheessa, että esiselvitys on valmistumassa ja ohjeita kaavoittajille työstetään valmiiksi tulevan talven aikana. Esiselvityksessa oli mukana kolme kuntaa: Hyvinkää, Oulu ja Pudasjärvi. Esiselvityksen tavoitteina oli muun muassa selvittää, miten liikunnan olosuhteet esiintyvät maankäytön suunnittelijoiden kielessä ja käsityksissä, minkälaista vuoropuhelua maankäytön suunnittelijat ja liikuntaväki käyvät kaavoitusprosessin aikana, onko liikuntaväki mukana vaikuttamassa kaavojen suunnitteluun ja miten liikunta näkyy kaavapiirustuksissa.

"Hankkeen tavoitteena on luoda ohjeet ja toimintatavat, joilla tarvittava tieto saadaan kaavoittajien käyttöön", kertoo Risto Järvelä.

”Selvitetään, riittääkö valistus tuomaan riittävästi ymmärrystä asiaan vai tehdäänkö liikunnan olosuhteiden huomioimisesta oma norminsa. Nykyisin kyllä painotetaan normien sijaan opastusta ja ohjeita.”

Helka-Liisa Hentilä näkee kuitenkin jo nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain antavan hyvät lähtökohdat liikunnan olosuhteiden selkeämmälle esiintulolle kaavoitusprosessissa. ”Laissa on tavoitteena hyvää ja kestävää kehitystä edistävän ympäristön syntyminen ja tätähän arki- ja terveysliikunnan olosuhteiden luominen nimenomaan on”, hän sanoo.

Liikuntaväki vaikuttamaan

Ohjeiden luomisessa odotetaan vahvaa panosta liikuntaväeltä. SLU:n yhteysjohtaja Kerstin Ekman pitää tutkimushanketta erittäin tärkeänä liikunnan olosuhteiden kehityksen kannalta. Siksi liikuntajärjestöiltä toivotaan vahvaa osallistumista asiasta käytävään keskusteluun.

”Nyt on keskusteltava, mitä liikuntaväki haluaa”, painottaa Ekman. Laajapohjainen keskustelu asiasta käynnistyy Liikunnan ja Hyvinvoinnin olosuhdepäivillä 15.9. klo 9.00 -13.00 Helsingin Messukeskuksessa Liikunta osaksi yhdyskuntasuunnittelua –työpajassa. Työpajan vetäjinä toimivat tutkimushankkeen keskeiset toimijat, Helka-Liisa Hentilä ja Leena Joki-Korpela Oulun yliopistosta.

Ratkaisuja kestävän kehityksen haasteeseen?

Helka-Liisa Hentilä kertoo, että hanke on saanut kaavoittajien parissa tervetulleen vastaanoton. ”Koko kestävä kehitys on pyörinyt kaavoituksessa luonnonsuojelun ympärillä. Nyt koetaan, että ollaan tekemässä konkreettisia, ihmisten hyvinvointiin liittyviä asioita. "

Kestävän kehityksen näkökulmasta hanke tuottaakin pelkkää hyvää: autoliikenne vähenee, jolloin myös luonnonvarojen kulutus ja päästöt vähenevät, ihmisten kunto paranee, jolloin terveyspalvelujen menot pienenevät ja liikuntapalvelut ovat tasapuolisesti kaikkien saatavilla. Kiireiset perheenisät ja –äiditkin ehtivät liikkumaan työmatkoilla ja kauppareissuilla. Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta.

Lähiliikuntaunelman yleisempää toteutusta uhkaa palveluverkon keskittyminen. Tämä taas ei ole johdu yksinomaan kaavoituksesta, vaan koulujen ja terveyspalvelujen lakkauttamista ja keskittämistä perustellaan tavallisesti taloudellisilla syillä.

”Yhdyskuntarakenne on kaiken A ja O. Jos palvelut keskittyvät entisestään ja välimatkat kasvavat, on utopistista ajatella, että ihmistet liikkuisivat pääasiassa pyöräillen”, toteaa Helka-Liisa Hentilä.

”Erityisen surullista on koulujen keskittyminen. Liikenne lisääntyy matkojen kasvaessa, kuskauskynnys alenee ja lasten ja nuorten arkiliikunta vähenee." Liikunnan puutteessa sen myönteiset terveysvaikutuksetkin jäävät puuttumaan. Palvelujen keskittämisestä saadut säästöt hupenevat nopeasti kasvavien terveysongelmien hoitoon. 

Teksti: Marja-Liisa Suomalainen

Lähde:  SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma, 11/04, Marja-Liisa Suomalainen, www.slu.fi